Kesäpuuhia selkokielellä

Mimmu Tihisen Kalevin kesätarinassa ja Nora Lehtisen Ainon ja Matiaksen reissukirjassa paistaa aurinko ja lapset elävät puuhakasta kesää ystävien ja perheen kanssa. Samasta aihepiiristä ja selkokielestä huolimatta kirjat ovat keskenään hyvin erilaisia.
Tihisen tarinassa Kalevi-poika viettää aikaa uimarannalla ja kerrostalon pihapiirissä ystävänsä Kiian kanssa. Myös pari naapurin poikaa pyörii samalla pihalla ja rannalla. Kalevi on jo iso poika, harmi vain, ettei hän osaa vielä uida. Siitä seuraakin melkoisesti kateutta ja kitkaa muiden lasten kanssa.
Mielestäni kirjan parasta antia on Kalevin mielenliikkeiden ja tunteiden vivahteikas, upea kuvaus. Myös äidin ja Kalevin suhde on hienosti kuvattu. Kieleltään Kalevin kesätarina on myös kaunis. Mimmu Tihinen näyttää lukijalle, että selkokieli voi olla myös metaforista ja tarkkaa:
“Kesä sirisee, kimaltaa ja helisee” ja “Aurinko kutittaa järveä / ja järvi nauraa.” Eipä ihme, että kirja ylsi Runeberg Junior -ehdokkaaksi!
Meeri Hentilän kuvitus on hieno, persoonallinen ja hänen viivansa hyvin ilmaisuvoimainen. Kuvien tunneviesti on sama kuin tekstissä, mutta joiltakin osin kuvitus koettelee perinteisen selkokuvituksen rajoja. Jotkut kuvat ovat jopa ristiriidassa tekstin kanssa, esimerkiksi kun tekstissä Kalevin ja Kiian kerrotaan istuvan majassa sateenvarjon alla, mutta kuvituskuvasta en löydä lainkaan majan seiniä. Tekstin fonttikoko olisi kernaasti saanut olla isompi.
Ainon ja Matiaksen reissukirja on neljäs sisarusten seikkailuista kertova selkokirja. Kirjassa on kolme kesäistä tarinaa, joissa matkustetaan lomareissulle. Ensimmäisessä tarinassa mennään mummolaan, toisessa vieraillaan sukulaisten luona Unkarissa ja kolmannessa telttaillaan lammen rannalla.
Arkiset tekstit ovat hyvin informatiivisia ja kieli helppoa selkokieltä. Jokaiseen kertomukseen sisältyy myös pieni jännityselementti, joten kerronta vetää. Parasta tarinoissa on silti vuorovaikutteisuus. Tekstin välissä on eri värillä kysymyksiä, joita lukija voi pohtia tarinan mittaan. Ajattelisin, että kysymykset helpottavat myös kirjan käyttöä koululuokissa.
Anne Muhosen värikäs, selkeä kuvitus tukee hyvin tarinan ymmärtämistä. Kuvia on myös riittävästi. Tässä kirjassa pidin myös lasten ja vanhempien sekä isovanhempien positiivisesta
vuorovaikutuksesta.

Mervi Heikkilä