Pohjoista dystopiaa

Nattavaara on ruotsalaisen dystopiatrilogian avausosa. Luonnonkatastrofit ja pandemiat ovat
saaneet maailman raiteiltaan. Kun Jokkfallissa asuvan 15-vuotiaan Erikin ja yhdeksänvuotiaan Sofian vanhemmat tekevät itsemurhan, naapurusto uskoo tai väittää uskovansa heitä vaarallisen taudin kantajiksi ja vaatii lapsia lähtemään yhteisöstä. Erik ja Sofia lähtevät matkaan jalan ja pyrkivät Kiirunaan tehdäkseen valituksen kansantuomioistuimeen, jotta saisivat kotinsa takaisin.

Ruotsi on hajonnut, kaupunkeja on tuhottu. Nordmark muodostaa oman valtionsa, jota hallitsee itsevaltias, näennäisen demokraattisesti valittu jaarli. Jaarlin ympärillä vakoillaan ja juonitellaan. Valtio toimii pitkälti orjien varassa. Etelästä Nordmarkiin saapuvat vangitaan ja viedään aluksi leirille Nattavaaraan ja sieltä myöhemmin työkohteisiin. Heille luvataan, että palkkioksi uskollisesta työnteosta on odotettavissa kansalaisuus, mutta sitä ennen he joutuvat työskentelemään vuosia käytännössä orjuudessa.

Teos sijoittuu meänkieliselle alueelle, mutta tämä ei ainakaan käännöksessä näy. Kirjan tapahtumat voisivat sijoittua melkein minne tahansa, ellei oteta huomioon paikannimiä ja muutamia satunnaisia mainintoja poroista tai saamelaisista. Kirja aloittaa trilogian, joten ongelmat eivät ratkea kirjan lopussa, vaan niitä kertyy lisää. Henkilöhahmot ajavat omaa etuaan hyvinkin brutaalein keinoin. Viina, huumeet ja aseet kuuluvat lastenkin elämään. Vaikka nuoret Erik ja Sofia ovat keskeisiä henkilöitä, kirja on suunnattu paremminkin aikuisille kuin nuorille. Rankka kirja herättää pohtimaan mahdollisia tulevaisuudenkuvia, mutta ei sovi herkälle lukijalle.

Merja Leppälahti