Goottilaista hautausmaatunnelmaa

Gerður Krístnýn varhaisnuorten romaani Hautausmaa on jälleen yksi esimerkki siitä, miten goottilaisuutta tulkitaan modernista ajasta käsin. Islantilaiset kirjakauppiaat valitsivat sen vuoden parhaaksi lastenkirjaksi ilmestymisvuonnaan 2008. Vuonna 2010 se voitti myös Länsi-Pohjolan neuvoston nuortenkirjallisuuspalkinnon. Nyt teos on viimein käännetty myös suomeksi.

Kirjan päähenkilö Eyja on nuori tyttö, joka joutuu sopeutumaan uuteen kouluun perheen muuttaessa. Samalla hänen isänsä löytää antiikkiliikkeestä vanhan tuolin, jonka sisällä on vanhoja, salaperäisiä kirjeitä. Eyja aistii tuolissa jotain pahaa – näyttää siltä, että siinä liian pitkään istuvat ihmiset sairastuvat
mystisesti. Myös talon vieressä oleva hautausmaa tuntuu kätkevän pelottavia salaisuuksia. Uusi tuttavuus Sölvi herättää Eyjassa lämpimiä tunteita, mutta lopulta potentiaalinen poikaystäväkään ei ole aivan sitä, miltä näyttää.

Hautausmaa on pätevää ja helppolukuista viihdettä nuorille kauhufaneille. Kauhua enemmän lukeneelle sen juonenkäänteet eivät varsinaisesti tule yllätyksenä ja vähänkin valistuneempi lukija arvaa lopputwistin hyvissä ajoin. Moneen kertaan nähty juonikuvio onnistuu silti viihdyttämään klassisuudellaan ja islantilaisuus tuo paikoin teokseen persoonallista paikallisväriä, vaikka itse tarina voisi tapahtua missä tahansa. Marjakaisa
Mathiassonin käännös on tasokas ja siinä on kiinnitetty huomiota helppolukuisuuteen, joten teos sopii monen ikäisille jännityksennälkäisille lukijoille.

Aikuisen näkökulmasta tarinassa on kenties liikaakin suvantokohtia ja turhia sivuhenkilöitä, joiden läsnäolo ei vie erityisesti tarinaa eteenpäin. Tästä syystä yliluonnolliset elementit tuntuvat paikoin jopa päälle liimatuilta. Loppua kohti tunnelma kuitenkin tiivistyy sopivasti ja tarinan kaari saa loogisen päätöksensä.

Rimma Erkko