Mielikuvituksen siivin

Runoilija Annika Sandelin kirjoittaa myös sutjakkaa proosaa alakouluikäisille, kuten on nähty mm. Yokon yökirja -sarjasta. Kun isoäiti lensi ei ole yhtä hauska kuin Yokot, mutta tavoittaa eloisasti yhdeksänvuotiaan arjen, kimurantit perhesuhteet ja yksinäisyyden haaveineen.

Romaanin alussa Joelin vanhemmat matkustavat Kuwaitiin liikematkalle ja lomalle ja Joel joutuu hänelle lähes vieraan isoäidin hoteisiin. Tämä tuntuu piittaavan pojasta yhtä vähän kuin vanhemmatkin, panee kaiken aikansa pasianssiin ja hoitelee ruokailut ankeilla pakastekeitoilla. Vähitellen suhde kuitenkin lämpenee ja Joel pääsee todistamaan ihmettä: isoäidin selästä kasvaa siivet, joilla tämä aikansa törmäiltyään
lentää sujuvasti.

Isoäidin kyvystä ei voi kertoa muille, eikä Joelilla edes ole ketään kelle kertoa, kunnes hän tapaa kirjastossa luokkakaverinsa Jeminan. Lapsia yhdistää kiinnostus sarjakuviin ja supersankareihin: Joel on lohdukseen lukenut edesmenneen vaarinsa Mustanaamioita, ja Jemina suosittelee hänelle Teräsmiehiä, joissa päähenkilö lentää. Pian jo perustetaan supersankarikerho.

Kirja tekee kunniaa klassisille sarjakuville ja lasten rajattomalle mielikuvitukselle – isoäidin lentotaidon ja siitä seuraavat tapahtumat voi tulkita myös Joelin toiveuniksi. Niin tai näin, kun on katseltu Helsinkiä yläilmoista, parannettu rakastunut rötöstelijä ja pelastettu kaltoin kohdeltu koira, isoäidin siivet kuihtuvat ja lentokyky katoaa.

Joelin elämä on muuttunut: hänellä on lämmin suhde isoäitiin ja kaverina Jemina, joka uskoo että maailma on täynnä mahdollisuuksia. Heistä voi tulla mitä vain ja he voivat kokea outojakin asioita, vaikka lentämisen tai harvinaisen vihreän välähdyksen auringonnousun aikaan.

Suomentaja Veera Antsalo on tavoittanut hyvin Sandelinin kertojanäänen ja tunnelmat huikeissa lentokohtauksissa ja keväisillä rannoilla. Jenny Lucanderin kuvituksessa on huumoria ja kauniita
panoraamoja, jotka olisivat päässeet paremmin oikeuksiinsa isommassa kirjakoossa.

Tuula Korolainen