Tylsistynyt vai onnellinen?

Lasten Keskus on vuosien mittaan julkaissut lukuisia kuvakirjoja tunnekasvatuksesta, sekä kotimaisia
että käännöksiä. Saksasta suomennettu Minusta tuntuu… asettuu luontevasti joukon jatkoksi helpottamaan tunteiden tunnistamista ja auttamaan tunnepuheen alkuun lasten ja aikuisten kesken.

Kirja lähestyy aihetta hiukan oppikirjamaisesti. Minäkertojana on tyttö, joka kertoo, miltä hänestä tuntuu eri tilanteissa ja millaista tunnekuohuista on selvitä. Hän myös siteeraa aikuisia, sekä näiden hyvää tarkoittavia neuvoja että hillittömiä kiukunpurkauksia. Tytön monologi etenee leipätekstissä, mutta lisäksi kuviin on liitetty isoin kirjaimin tekstattuja tunnesanoja ja repliikkejä: ”Tylsistynyt. Onnellinen. Ei nukkea vaan kakkua!
Surettaako jokin?” Lukijaa pyritään osallistamaan kysymyksin: ”Entä sinä? Käykö sinullekin näin?” Paikoin tämä aktivointi tuntuu hiukan osoittelevalta ja keinotekoiselta.

Katharina Grossman-Hensel on koulutukseltaan kuvitustaiteilija, ja sillä saralla hän on saanut lukuisia tunnustuksia ja palkintoja. Ei siis ihme, että kuvittajana hän onkin eloisampi ja rennompi kuin kirjoittajana. Hänen siloittelemattomat ihmishahmonsa muistuttavat hiukan Matti Pikkujämsän kulmikkaita henkilöitä, mutta kasvot ovat ilmeikkäitä ja tunteet näkyvät myös henkilöiden liikekielessä. Valkopohjaisilla sivuilla kuvataan sarjakuvamaisesti päähenkilön ja hänen läheistensä tunneprosesseja, nelivärisivuilla syvennetään tunnelmia. Huumorikin pilkahtaa aika ajoin, esimerkiksi kun aikuiset saavat kaupassa lapsille tyypillisiä raivareita. Värimaailma on valoisa ja taitolla on luotu vapauttavaa tilantuntua, joten edes kielteisten tunteiden käsittely ei tunnu ahdistavalta.

Asiallinen teksti on Vilhelmiina Koholta saanut asiallisen ja korrektin suomenkielisen asun. Alkuteosta näkemättä uskaltanee sanoa, ettei kuivahko teksti ole kääntäjälle juuri liikkumavaraa tarjonnutkaan.

Tuula Korolainen