Ali Benjamin: Mitä sain tietää meduusoista. (The Thing about Jellyfish, 2015.) Suom. Marianna Kurtto. Otava 2017. 285 s.
Suzy on 12-vuotias tyttö, jonka paras kaveri Franny hukkuu kesälomalla. Tämä tuntuu Suzysta mahdottomalta, koska Franny oli erinomainen uimari. Äidin selitys, että jotkut asiat vain tapahtuvat, ei sovi luonnontieteellisesti orientoituneen tytön päähän. Hänen mielestään asioilla on syy ja seuraus. Hän alkaa kantaa syyllisyyden taakkaa, koska tyttöjen välit olivat kiristyneet kevään aikana, ja kärjistyneet riidaksi juuri ennen kesälomaa. Koulun taas alkaessa Suzy on kerännyt ahdistustaan ja lakannut puhumasta kokonaan.
Ali Benjaminin Mitä sain tietää meduusoista ei häikäise tyylillään, ja sen alku on jopa kaavamainen. Mutta pian Suzyn nörttimäinen hahmo herää eloon, ja hänen tunteensa alkavat riipaista. Tyttöpolon taakkana on liikaa kaikkea, sillä hänen vanhempansa ovat myös juuri eronneet. Benjamin pitää langat kuitenkin taitavasti käsissään, eikä romaani tunnu liian täydeltä.
Suzy saa iloa luonnosta ja luonnontieteistä ja päättää tehdä koulua varten tutkielman meduusoista. Koko romaanin rakenne muodostuukin kuin tutkimuksen rakenne: tutkimuskysymyksestä päästään metodien esittelyn ja analyysin kautta loppupäätelmiin. Tämä rinnastus toimii hienosti ja tukee henkilökuvausta. Romaanin juonen rinnalla lukija oppii tosiaan paljon myös meduusoista ja tutkimuksesta. Luonnontieteestä innostunut tyttö pääosassa on raikas poikkeus nuortenkirjoissa.
Benjamin kuvaa takaumin Suzyn, Frannyn ja luokan muiden tyttöjen ja poikien suhteita. Hän pääsee hienosti juuri teini-ikään tulevien ihon alle, ja saa aikuisen lukijankin muistamaan teinien ryhmädynamiikan vaikeudet. Miellyttämisen ja aitouden ristipaine tuntuu suorastaan murskaavalta. Suzy ei käsitä, miksi Frannykin yhtäkkiä haluaa meikata ja kiinnittää niin paljon huomiota vaatteisiinsa. Ystävyys ja joukkoon kuuluminen ovat kirjan tytöille elämän tärkeimpiä asioita. Suomentaja Marianna Kurtto kääntää taitavasti ja luontevasti nykynuorten puhetapaa.
Puhumattomuuden kautta päästään kommunikaation tärkeyteen, omien ajatusten ilmaisemiseen. Benjamin kuvaa Suzyn avautumista hienovaraisesti, ja romaanin kuluessa tyttö oppii hyväksymään inhimilliset virheet ja heikkoudet niin muissa kuin itsessäänkin. Lopulta hän pystyy jopa hyväksymään sen, ettei kaikelle ole tieteellistä selitystä.
Päivi Brink
Teostyyppi: lasten romaanit
Kustantaja: Otava
Onnimanni-numero: 2017/02