Roosan yllätysystävä

Roosa on innoissaan, kun hän muuttaa vanhempiensa kanssa ikivanhaan taloon. Talossa ei ole asuttu aikoihin, mutta huonekalut ja muut tavarat ovat jäljellä. Äiti huokailee pölyn ja hämähäkinseittien määrää, mutta tyttö tutkii kiinnostuneena paikkoja. Roosa saa oman huoneen, jonka seinät ja huonekalut ovat vaaleapunaiset, hänen lempiväriään. Ullakon kaapista löytyy kasa vanhoja lakanoita, jotka äiti työntää pyykkikoneeseen. Koneeseen on jäänyt punainen sukka, ja yksi lakanoista värjääntyy vaaleanpunaiseksi.

Kaikki on muuten aivan ihanaa, mutta öisin Roosa kuulee vanhan, rikkinaisen kellon lyövän kaksitoista. Se on hiukan pelottavaa, koska Roosa ja isä ovat tarkastaneet kellon ja todenneet, ettei se käy. Eräänä yönä Roosa rohkaisee mielensä ja lähtee alakertaan katsomaan. Hän tapaa kellon luota vaaleanpunaisen aaveen. Kumpikin ensin säikähtää, mutta hetken kuluttua he jo juovat yhdessä leikkiteetä Roosan huoneessa.

Kummitus kertoo, että hän ja toiset aaveet näyttävät päivisin tavallisilta lakanoilta, ja äiti pesi heidät pesukoneessa. Nyt toiset kummitukset nauravat, kun yhdestä on tullut vaaleanpunainen. Roosasta ja vaaleanpunaisesta kummituksesta tulee ystävät, ja isoäidin vierailun jälkeen toiset kummituksetkin lakkaavat nauramasta.

Rosario Garcia Gil on espanjalainen lastenkirjailija ja kasvibiologi, joka on aikaisemmin julkaissut lastenkirjoja espanjalaisen kustantamon kautta. Roosa ja vaaleanpunainen kummitus on hauska ja hiukan jännittäväkin kertomus yllättävän ystävän löytymisestä. Kirjoittajan herttainen kuvitus täydentää mukavasti tekstiä.

Merja Leppälahti