Kalevalaista naisenergiaa

Väitöskirjatutkija Karolina Kouvolan teosta Pohjolan jumalattaret ei varsinaisesti markkinoida lapsille ja nuorille. Helposti lähestyttävän muotonsa takia se sopii silti monen ikäisille. Kohderyhmäksi on kenties ajateltu etenkin nuoria aikuisia naisia, jotka kuluttavat myös eniten YA-kirjallisuutta. Kirja esittelee 30 tunnettua ja vähemmän tunnettua jumalatarta suomalaisesta kansanperinteestä. Mukaan on päässyt myös tavallisia naisia Kalevalasta, kuten Kyllikki ja Aino, joten jumalattaren määritelmää tulkitaan vapaasti.

Tietokirjaluokituksesta huolimatta Pohjolan jumalattarien ilmaisu on varsin tarinallista. Esimerkiksi rakkaudenjumalatar Lemmon kohdalla maalaillaan piian ja emännän potentiaalisesta suhteesta pimeässä savupirtissä ja Kyllikki ”tietää aina missä on parhaat bileet”. Kaunokirjallinen tyyli on sekä teoksen vahvuus että heikkous. Parhaimmillaan se soljuu kuin mikä tahansa viihdyttävä kertomus ja esittää nasevia huomioita tutuista hahmoista. Pahimmillaan tyyli muistuttaa naisten self help -oppaistakin tuttuja ”löydä sisäinen jumalattaresi” -mantroja. Loppua kohden samantyyppisiä metsästäjäjumalattaria alkaa olla liikaa ja teos toistaa itseään.

Teoksen pohjavire on selvästi feministinen ja ilmeisesti tarkoituksena on ollut tarjota nuorille naisille esikuvia. Tämä näkökulma johtaa kuitenkin varsin yksipuoliseen tulkintaan kansanperinteen naishahmoista. Esimerkiksi Kivutar on kirjassa pehmennetty hellän feminiiniseksi parantajaksi, vaikka monissa runoissa Tuonelassa asuva mustanpuhuva jumalatar on kaikkea muuta kuin lempeä. Kokonaan pois on jäänyt mm. kansanperinteemme kiinnostavin häijy matriarkka Hiiden Akka ja Kivuttaren hurjaluontoinen sisko Tuonen Tytti, joka pistää jopa vanhan Väinämöisen ruotuun, kun tämä yrittää tulla hakemaan tietoa Tuonelasta. Kenties voimaannuttavaan feministiseen sanomaan eivät sovi jumalattaret, joilla on myös pimeitä puolia, tai jotka eivät mahdu valmiiksi määriteltyihin kategorioihin kalevalaisesta naiskuvasta.

Apila Pepitan kuvitus on teknisesti taitava ja kirjaan sopiva, mutta aiheesta olisi saanut irti enemmänkin. Miksi jumalattaret esimerkiksi aina ja ehdottomasti muistuttavat ihmisnaisia? Eikö jumalatar voisi olla paljon muutakin ja edustaa jotain ihmisyyttä suurempaa?

Rimma Erkko