Vaistonvaraisesti Tove Janssonin jäljillä

Johanna Venhon romaani Syyskirja ajoittuu kolmeen elokuiseen päivään vuonna 1991. 77-vuotias Tove Jansson viettää Tuulikki Pietilän kanssa viimeistä kesää Porvoon Pellingin ulkosaaristossa Klovharun pienelle luodolle rakennetussa mökissä. Ikääntyvät naiset tietävät, että eivät enää pitkään selviä karuissa olosuhteissa: ”Aika on päässyt niskan päälle. Siinä ei näy hitustakaan sellaista hauskaa, urheaa seikkailua, jotka heille ovat kuuluneet aina”.

1990-luvulla lisääntynyt huoli ympäristön tilasta on luontevasti punottu mukaan kokonaisuuteen. Yliopistossa ekologiaa ja ympäristönhoitoa opiskeleva Maria ihailee Koijärvi-liikkeen aktivisteja ja seurustelee Pentti Linkolaa lähes fanaattisesti ihannoivan Aten kanssa. Maria pääsee Pellinkiin jatko-opiskelijoiden kurssille havainnoimaan Suomenlahden tilaa. Kurssin jälkeen Maria jää yksinään telttailemaan Klovharun läheisyyteen.

Marian äidillä on samana keväänä todettu rintasyöpä. Tyttö on kirjoittanut jo lapsuudestaan asti ihailemalleen kirjailijalle kirjeen. Tove Jansson on siirtänyt kirjeen ”saa odottaa” -pinoon, mutta se sysää taiteilijan omaksikin yllätykseksi liikkeelle monia muistoja.

Johanna Venho on onnistunut pääsemään julkisessa keskustelussa jossain määrin jopa kliseytetyn Tove Janssonin nahkoihin vaivattoman tuntuisesti. Lopputuloksena on eheä, intensiivinen, tiukasti tiettyyn paikkaan ja toisaalta myös mielenmaisemaan keskittyvä romaani. Venho lomittaa kahden eri-ikäisen naisen elämät toisiinsa. Muumi-entusiastit saavat toki romaanissa kertauksen muun muassa muumien synnystä, Janssonin epäsuhtaisesta rakkaudesta Atos Wirtaseen, luovuutta kahlinneesta sarjakuvasopimuksesta Evening Newsin kanssa ja Muumitalo-rakennusprojektista. Romaanin toinen osa keskittyy lähes kokonaan Janssonin äidin, Hamin, henkilöhistoriaan sekä äidin ja tyttären suhteeseen.

Syyskirjan punaiseksi langaksi nousee identiteetin, omaksi minäksi tulemisen, pohdinta, sekä menneen, nykyisen ja tulevan jatkuva ristiveto ja rikkaus. Nämä teemat kiinnostavat varmasti myös aikuistuvaa nuorta yleisellä tasolla, ohi Tove Janssonin henkilöhistorian.

Päivi Heikkilä-Halttunen