Aarrejahdissa haapsasen jäljillä

Satu Kettusen kuvakirja Aarteitani Suomesta vaeltaa suomalaisessa kaupunki- ja maalaismaisemassa läpi vuodenaikojen. Minäkertojana on lapsi, johon monenlaisten lukijoiden on helppoa samastua: lapsen iästä, sukupuolesta tai asuinpai-kasta ei puhuta. Tämän lapsikokijan silmin tarkastellaan Suomesta löytyviä ”aarteita” – kauniita paikkoja, muistamisen arvoisia hetkiä.

Hyvin lyyrinen, kaunis kieli vuorottelee puhekielisemmän, lapsen ääntä tapailevan ilmaisun kanssa. ”Laulu kertoo madoista, koppiksista, jäätelöstä ja märistä simmareista. Ja valosta, joka kohta taas täyttää meidät kaikki.” Kielellä iloitellaan: haapsanen pukeutuu frakkiin, salmiakki soi mustaa säveltä.

Suomenkielisen tekstin rinnalla kulkevat englanninkieliset, Mia Spangenbergin kääntämät tekstit. Ratkaisu kertoo kirjan kohdeyleisöstä: suomen-kielisten lapsilukijoiden ohella lukijoiksi kutsutaan Suomeen vasta tutustuvia lapsia.

Juonelliseksi tarinaksi Aarteitani Suomesta ei rakennu, vaan kirja siirtyy tunnelmakuvasta toiseen. Kenties minäkertojalle olisi voinut hahmotella myös tarinan, joka kannattelisi lukijan mielenkiintoa.

Kettusen ammattitaito palkittuna kuvittajana näkyy vakuuttavasti. Värimaailma on runsas, yksityiskohdat houkuttavat äärelleen. Monet kuvat ovat häikäisevän kauniita, kuten kuva aikuisesta ja lapsesta pimeässä, lumen valaisemassa maisemassa. Aarteitani Suomesta sopiikin mainiosti myös lahjakirjaksi tai matkamuistoksi.

Aarteitani Suomesta hahmottelee osin varsin tutun, perinteikkään Suomen havumetsineen, lumisine talvineen ja kesäiltoina lämpenevine mökkisaunoineen. Tätä kuvaa kuitenkin avarretaan ilahduttavasti sekä tekstissä että kuvituksessa. Nykylapsen Suomi on kansainvälinen ja moniarvoinen.

Lukija viivähtää paitsi Suomen kiehtovien yksityiskohtien, myös lapsuuden arvoituksen äärellä. ”Kuljetan sormea jään raapimissa urissa ja ajattelen aikaa. Olen kallio ja minulla on vuosituhansien muisti, voima ja lempeys. Jääkauden muistot.”

Silja Vuorikuru