Tolkien, fantasia ja Kalevala

Kullervon tarina on tiettävästi J. R. R. Tolkienin ensimmäinen fantasiateksti. Tolkien itse jätti sen keskeneräisenä syrjään, mutta nyt se on julkaistu tutkija Verlyn Fliegerin toimittamana ja selityksin varustettuna. Kirja on kiinnostavaa luettavaa sekä Tolkienin että Kalevalan ystäville.

Tolkien oli tunnetusti hyvin viehättynyt Kalevalasta. Hän yritti jopa opiskella suomea voidakseen lukea Kalevalaa alkukielellä, mutta joutui pettyneenä toteamaan sekä suomen kielen että Kalevalan tekstin kovin vaikeaksi kielitieteilijällekin. Hän luki Kalevalan ensimmäisen kerran W. F Kirbyn englanninkielisenä käännöksenä vuonna 1911. Joskus tämän jälkeen, mutta ennen vuotta 1916, Tolkien aloitti Kullervon tarinan.

Kullervon hahmo kiehtoi Tolkienia. Hän käytti Kullervoa Túrin Turambarin tarinassa, joka sisältyi vuonna 1977 julkaistuun Silmarillioniin, mutta hän oli jo sitä ennen hahmotellut omaa versiotaan Kullervon elämästä. Vaikka teksti jäi keskeneräiseksi, Fliegerin mukaan tämä oli korvaamattoman tärkeä vaihe Tolkienin kirjallisessa kehityksessä.

Tolkienin Kullervon tarina loppuu kesken ja se on muutenkin paikoin vasta luonnos. Tolkien on käyttänyt tekstissä aluksi kalevalaisia henkilöhahmojen ja paikkojen nimiä, mutta vaihtanut niitä myöhemmin fantasianimiin. Vaikka kertomuksen juoni on pääosin sama, Kalevalan ja Tolkienin Kullervo-tarinoissa on eroja. Tolkienin Kullervon sisar on hänen kaksosensa, jolla on myös nimi, Wanōna. Kullervolla on myyttinen koira, Musti tai Mauri. Tolkien myös ottaa henkiin jääneet vanhemmat sisarukset mukaan jo alusta lähtien, korjaten tässä Kalevalan epäjohdonmukaisuuden.

Verlyn Fliegerin toimittama Kullervon tarina sisältää varsinaisen Kullervon tarinan lisäksi myös paljon tutkijan kommentteja ja lisätietoa. Kirjassa on myös kaksi Tolkienin esseetä Kalevalasta, kysymyksessä on oikeastaan saman esseen kaksi eri versiota. Esseissä Tolkien ihastelee Kalevalan tuoreutta: ”Värit, teot, ihmeet ja sankarihahmot on roiskittu puhtaalle, tyhjälle kankaalle äkkinäisellä kädellä; jopa kaikkein vanhimpien asioiden alkuperää koskevat legendat tuntuvat siltä kuin ne kumpuaisivat tuoreeltaan laulajan kiihkeästä mielikuvituksesta.”

Merja Leppälahti