Viisasta nonsense-runoa

Lyhytromaanien sivussa Aki Ollikaiselta (s. 1973) on ehtinyt valmistua myös riimirunoutta lapsille. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuulle kumartavat hilpeät ja kekseliäät säkeet ammentavat nonsense-perinteestä.

Runoja kantaa loppusoinnutus, joka myös muodollisesti rajaa muuten niin mahdottoman mielikuvituksellisia ja vapaasti assosioivia runoja. Ollikaisen tapa luoda riimipareja merkitykseltään yllättävän erilaisista sanoista saa runot kuulostamaan tuoreilta: ”Meni rakettinsa rusinaksi, / on otettava avaruustaksi!” Avaruusturistin tarinan jatkoa on vaikea arvata ennalta.

Runokokoelman alusta löytyy lyhyt, kolmen runon mittainen yhtenäinen kokonaisuus, josta teos on saanut nimensä. Hieman yksinkertaiselta vaikuttavasta merirosvo Morganista ja tämän miehistöstä kertovat runot hämäävät pitämään teosta tiiviin tarinallisena kokoelmana. Päinvastoin. Seuraavan aukeaman runot kertovat jo aivan uusista aiheista, joulukuusien syysretkestä ja kukosta maatalousnäyttelyssä.

Teoksen maailmaan johdattelevat ja lopuksi kokoelman päättävät blues-hepokatti Kandoliinin runot. Introrunosta käy ilmi, että Kandoliini toimii teoksessa runojen kertojana. Mollimaisiin, surumielisiin sävyihin ei silti vaivuta, vaikka joissain runoissa päädytään melko syvällisten pohdintojen pariin. Runoissa ihmetellään muun muassa suurta maailmaa ja eläinten elämää.

Runot eivät ole nonsensen tapaan täyttä hölynpölyä, vaan hassujen riimien taakse kätkeytyy myös viisaita ja nokkelia ajatuksia. Löytyypä kokoelmasta myös aikuiseen lukijaan kolahtavaa pakinoivaa makua, kun kaksi pientä porsasta, nimeltään Fiktio ja Fakta, alkavat kirjoitella internetin keskustelupalstoille.

Pääasiassa runoista voi aistia pirteyttä ja toiveikkuutta. Runojen iloista ja humoristista maailmaa korostavat vastavalmistuneen kuvittajan, Silja-Maria Wihersaaren ihanista yksityiskohdista koostuvat piirustukset. Värikäs kuvitus elävöittää säkeitä entisestään.

Emmi Ketonen