Virikkeitä viljelyyn

Kaupunkiviljely.fi-verkkosivustolla kerrotaan, että kaupunkiviljelijä kasvattaa mangoldia parvekkeella, perunoita sisäpihalla ja lapsia, jotka tietävät mistä ruoka oikeasti tulee. Ruoan alkuperästä tietoisten lasten kasvattamiseen osallistuvat kuvakirjallaan nyt myös Maija Hurme ja Lina Laurent.

Luna, Jasmin ja Ville asuvat kerrostalossa, jossa on sata ikkunaa. Kotitalon naapurissa on lapsia kiehtova, hylätyn näköinen talo ja tontti, jonka pihamaalle he yhtenä päivänä puolivahingossa tupsahtavat.

Talon ränsistyneessä puutarhassa lapset törmäävät vakoiluleikeistä tuttuun naiseen, Armiin. Hassusti tervehtivä, ämpäreitä lastenvaunuissa kuljetteleva Armi on sissiviljelytyylisesti ottanut autiotalon pihan haltuun ja perustanut kasvimaan.

Myös lapset innostuvat viljelypuuhista ja pian yhteisöllisessä puutarhassa häärii muitakin lähiseudun asukkaita.

Jännitettä tarinaan tuo uhka puutarhan päälle rakennettavasta parkkitalosta. Hanketta ei sentään Inari ja Leena Krohnin Vihreän vallankumouksen tapaan saada ainakaan tarinan aikana perutuksi, mutta loppu on silti toiveikas. Autiotalollekin löytyy omistaja, joka siunaa viljelijöiden touhut.

Juonellisen tarinan ohella kirja tarjoaa runsaasti tietoa esimerkiksi kasvimaan perustamisesta ja hoitamisesta, kompostoinnista, mehiläistarhauksesta sekä mikrobeista ja hiilen kiertokulusta. Kirjassa suositellaan kuokatonta viljelyä, jossa maata ei kaivella, ja viljelypenkkien päälle lisätään maatuvaa ainesta, katetta. Maa on vain harvoin paljaana ja mallia otetaan siis suoraan luonnosta.

Tekstiä kirjassa on suhteellisen paljon, mutta harkittu taitto tekee kokonaisuudesta helposti lähestyttävän. Huolta on pääosin pidetty myös siitä, että teksti erottuu taustastaan ja luettavuus säilyy.

Maija Hurmeen kuvitus on yleisilmeeltään keveä. Alun vaaleat sävyt muuttuvat kesän edetessä syvemmiksi, aivan niin kuin luonnossakin tapahtuu. Pehmeiden värikynäpiirrosten ja vivahteikkaiden vesiväripintojen yhdistelmä sekä tyylitellyt kasvikuvat luovat kokonaisuuteen myös sadunomaista tunnelmaa.

Marjo Jääskä