Teknotulevaisuuden raunioilla

Joonas Riekkolan esikoisromaani yhdistää scifiä, dystopiaa ja fantasiaa. Se esittelee ympäristökatastrofin jälkeisen maailman, jossa mikään ei ole niin kuin ennen suurta kuumenemista. Puissa loikkii monihäntäisiä tvoravia ja varomatonta metsissä samoilijaa uhkaa ihoa syövyttävä säteilysairaus.

Saastunut luonto, energiapula ja uponneet kaupungit pakottavat ihmiset palaamaan esi-isien ja -äitien tavoin omavaraistalouteen. Kylien suojaksi on pystytetty muureja, ruokaa saadaan peltoviljelyllä ja metsästämällä, sairauksia hoidetaan parantajien nikseillä.

Seikkailu käynnistyy, kun Ilves-niminen poika löytää kotikylänsä ulkopuolelta kummallisen tytön. Hopeahiuksinen Aino vaikuttaa huonovointiselta, mutta vähitellen selviää, että Ainon vointia kohentaakin ruoan sijasta sähkö. Pikalataus kylän alkeellisesta tuulivoimalasta auttaa sen verran, että androidi jaksaa lähteä kohti Silkkomaata, jossa se voi korjata karmeaa tuhoa aiheuttavan ohjelmointinsa. Ilves päättää lähteä ystävänsä Västäräkin kanssa Ainon mukaan, sillä hän haluaa selvittää kadonneiden vanhempiensa kohtalon.

Retkikunta kohtaa matkallaan monenlaista vastusta. Vaaraa ja uhkaa aiheuttavat Ainoa jahtaavan rosvojoukon ja pohjoisen myyttisten susilaisten lisäksi jättimäiset karhut ja muut metsän hirviöt.

Läpi kirjan kolmikko tuntuu kulkevan hankaluudesta toiseen. Alituinen pakeneminen ja toistuvat kamppailut luovat vauhtia ja jännitystä, mutta toisaalta ne voivat myös turruttaa lukijaa. Jännite uhkaa latistua, kun luku luvun jälkeen kaahataan karkuun ja selän takaa ilmaantuu jatkuvasti aseistettuja hahmoja.

Kirjassa on kuitenkin runsaasti kiehtovia yksityiskohtia ja kohtauksia. Esimerkiksi bunkkerista on luotu mielenkiintoinen miljöö, jonne joukko ihmisiä sulkeutuu maailman sortuessa.

Vauhdikkaasta seikkailusta siivilöityy myös vakavia teemoja, kuten ilmaston- ja ympäristönsuojelu sekä pohdinnat vapaudesta ja yksilön asemasta yhteisön jäsenenä.

Marjo Jääskä