Romanttista komediaa sarjakuvan keinoin

Nuorille ilmestyy jo entistä enemmän sarjakuvia, mikä on hieno asia. Hanna Gustavssonin Yölapsen (Sammakko 2019) ja Ari Folmanin ja David Polonskyn Anne Frankin päiväkirjan (Tammi 2019) kaltaisten laatujulkaisujen rinnalle on nyt saatu myös kepeämpi nuorisokuvaus, Rainbow Rowellin ja Faith Erin Hicksin albumi Viimeinen ilta.

Sarjakuva sijoittuu nebraskalaiselle DeKnocksin kurpitsafarmille. Lukioikäiset Deja ja Josie ovat työskennelleet maissimuhennosta myyvällä pisteellä jo useana syksynä ja ystävystyneet siinä sivussa. Nyt on kuitenkin koittanut viimeinen työvuoro ja edessä häämöttävät uudet haasteet college-opintojen parissa.

Josie on ollut vuosia ihastunut viereisessä kojussa työskentelevään Marcyyn, mutta ei ole koskaan uskaltanut lausua sanaakaan Toffeetytöksi ristimälleen kaunottarelle. Määrätietoinen Deja päättää laittaa asioihin vauhtia.  Nyt on aika ottaa omaa lomaa ja lähteä riiausmatkalle, sillä ”tosi rakkaus hakkaa aina muhennoksen hämmentämisen!”

Myyttisen Toffeetytön tavoittaminen on vaikeampaa kuin etukäteen olisi voinut arvata. Nuorten eteen kasautuu esteitä ja viivästyksiä, joita aiheuttavat mm. Dejan entiset seurustelukumppanit ja kurpitsamaan vartijaksi laitettu pukki. Nokkelasti kaksikko selvittää silti tilanteen jos toisenkin. Samalla he nauttivat erilaisia kurpitsaherkkuja ja vaihtavat ajatuksia elämästä ja rakkaudesta. Lopulta ihana Marcy löytyy ja suudelmia vaihdetaan – mutta ketkä ovat asialla?

Viimeinen ilta on tyypillinen romanttinen komedia: se viihdyttää ja hymyilyttää mutta on hieman ennalta arvattava. Sarjakuva käsittelee kuitenkin luontevasti ihmiselämän monimuotoisuutta tekemättä sen suurempaa numeroa biseksuaalisuudesta tai ihonväristä. Hicksin kuvitus on viehättävää. Sympaattiset päähenkilöt on piirretty ilmeikkäiksi ja syksyn värit hehkuvat kauniisti albumin sivuilla.

Sarjakuvan kohderyhmää ovat nuoret aikuiset, mutta albumia voi huoletta tarjota myös niille esiteini-ikäisille lukijoille, jotka ovat ihastuneet Raina Telgemeierin Siskoihin tai Julien Neelin Mimun maail­maan.

Matti Karjalainen