Kotitalo ottaa jalat alleen

Jos talo on melkein kuin elävä, miten sen voi piirtää? Mitä tapahtuu, kun talo lähteekin liikkeelle vaihteleviin maastoihin lastinaan monta perhettä?

Villitalojen salaisuus avautuu pikkuhiljaa seikkailussa, jossa kouluikäinen Tomtom koettelee uskallustaan ja taitojaan. Trilogian ensimmäisessä osassa van Böökin huvila ottaa jalat alleen ja suuntaa kohti tuntematonta. Tomtom yrittää selvittää ystäviensä kanssa, miten taloa voi ohjata. Sarjan toisessa osassa hänen pitää keksiä, kuinka Dunian kanssa ystävystytään tai miten tummilla, tunnuksettomilla autoilla kulkevia pahiksia pääsee karkuun.

Huvilan asukkaina on erilaisia perheitä, suurperheitä ja lapsettomia, ja jokainen keksii omat keinonsa suhtautua muutokseen. Koulu ja monet tutut asiat jäävät taakse, mutta kyydissä olevien perheiden elämä jatkuu silti.

Johanna Lumpeen kuvien kautta lukijalle tulevat tutuiksi esimerkiksi talon pohjapiirros ja asukkaiden persoonallinen henkilögalleria. Fantastista ulottuvuutta tuovat Villitalon huoneet ja salakäytävät sekä hieman maagisetkin tapetit, vivut ja koneistot.

Mielikuvitus liikahtelee ihastuksesta, kun pitää selvittää, kuinka saadaan vettä, postia tai ruokaa jatkuvasti karkumatkalla olevaan rakennukseen. Kaikki eivät suinkaan suhtaudu Villitaloon suopeasti: sitä paheksutaan ja jotkut tahot yrittävät pysäyttää sen vauhdin. Lastenromaanien ydinsanomaksi nousee yhteistyön merkitys. Yhteistyö ei horju, vaikka perheillä on keskenään niin erilaiset taustat.

Kirjojen avulla voi yhdessä lasten kanssa pohtia kahta ajankohtaista asiaa: oman kodin sisälle eristäytymistä ja toisaalta muuttamista pois omasta kodista. Tomtomin ja Amirin kirjeenvaihdon kautta puhutaan kauniisti ystävyydestä. Kirjemuodon liittäminen osaksi kerrontaa on erittäin toimiva ratkaisu ytimekkään ja rakastavan sävynsä takia. Ystävyys on lastenromaaneissa ikuinen ja tehokas teema ja Villitalo-kirjoissa sitä valotetaan kepeästi erilaisten persoonien kautta.

Villitalo-sarja on dialogivetoista seikkailukirjallisuutta, jonka keskiössä ovat lapset ja heidän väliset keskustelunsa. Se sopii lukemisen innon ja taidon jo löytäneelle lapselle itse luettavaksi ja toimii erinomaisesti aikuisen ääneen lukemana jatkokertomuksena jännittävien käänteidensä vuoksi. 

Mia Lempinen