Elämän hauraus ja voima

Linda Bondestamin kuvakirja on jo huipuksi havaittu: se on Ruotsissa ehdolla Finlandiaamme vastaavan August-palkinnon saajaksi.

Idean kirjaansa Bondestam sai aksolotlia esittävästä kuvasta, jossa otus näytti avaruusolennolta. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseessä oli uhanalainen sammakkoeläin, joka elää enää yhdessä järvessä Meksikossa.

Alkuideasta kasvoi tarina, joka on satua ja totta, yhtaikaa pientä ja valtavan suurta. Kirjan esilehdillä leviää avaruus, jossa häämöttää myös maapallo, mutta seuraavaa aukeamaa hallitsee jo soma aksolotli punaisine kiduskarvoineen. Ja sitten kaikki alkaa:

”Aikoinaan maa oli aivan vastasyntynyt. Oli merta ja mannerta, pieniä olentoja, jotka kujeilivat ja kurlailivat. / Ilmassa lemusi lempi, ja ennen pitkää ilmestyi monia untuvaisia, hahtuvaisia, suomuisia ja säkkäräisiä, jotka kujersivat ja kiljuivat.”

Sitten tulivat myös köntykset eli ihmiset, jotka valtasivat tilaa kaikkialta, ja pieneen järveen itse päähenkilö: ”TA-DAA! Vesiheinässä uin MINÄ, harvinaisen kaunis pikku aksolotli, ihka ensimmäisen kierrokseni”.

Bondestam punoo isot aiheet, evoluution ja ilmastonmuutoksen, pienen eläimen tarinaan, jossa on kyse yksinäisyydestä, ystävyydestä ja elämän jatkumisesta. Aksolotli leikkii ja kasvaa ja nauttii järvessään ystävien seurasta. Pian kaverit kuitenkin muuttavat maan kamaralle ja elämästä tulee ikävää ja tyhjää. Ja sitten ympäristökin muuttuu: vesi maistuu palaneelta ja ilma käy aina vain kuumemmaksi. Syy paljastuu kuvista, joissa päätarinan taustalla paisuu köntysten saastuttava tavaramaailma. Kun musta aalto lopulta vie kaiken, köntyksiä ei enää näy, mutta aksolotli kohtaa onnen: toisen yksinäisen, jonka kanssa leikkiä ja jatkaa sukua.

Tarina kulkee tiiviinä ja eloisana, ja kuvissa vuorottelevat synkkyys ja iloinen värikkyys. Tunnistettavia yksityiskohtia on paljon ja paikoin myös huumoria.

Perussanoma on jylhän toiveikas: luonto selviytyy aina ja elämä jatkuu, olipa maailmassa ihmisiä tai ei. Tosin myös aksolotli tunnustaa kaipaavansa köntysten naurua ja musiikkia. 

Tuula Korolainen