Kauneus on katsojan silmässä

Sinä olet kaunis väittää Eppu Nuotion ja Kristiina Louhen kuvakirja puhuttelevalla nimellään. Siihen tiivistyy teoksen sanoma: Me kaikki olemme kauniita ja arvokkaita. Tarvitsemme vain ympärillemme hyväntahtoisia ihmisiä, jotka saavat meidät uskomaan sen.

Pienen, mutta vaikuttavan kuvakirjan värimaailmaa hallitsevat voimakkaat päävärit. Myös ruohonvihreä nousee esiin. Puhdas ja vahva väritys tuo mieleen Dublo-palikat tai muut pienten lasten lelut. Teos sopiikin myös melko pienille lapsille. Tekstiä on vähän ja virkkeet ovat lyhyitä ja selkeitä.

Takakansitekstin mukaan tarina on saanut innoituksen Charles Perrault´n klassikkosadusta ”Posliininukkien keisarinna”. Keisarinna ja posliininuket kiertyvät mukaan Nuotion tarinaan mielikuvituksen avulla.

Myrri uskoo olevansa maailman rumin. Hän katsoo itseään surkeana peilistä ja piiloutuu otsatukkansa taakse. Koulussa joku oli kertonut hänelle, että hän on ruma. Siksi Myrrillä ei ole leikkikaveria. Mutta onko hän väärässä?

Myrri heittäytyy yksinäiseen mielikuvitusleikkiin isovanhempiensa luona. Kylpyammeessa aaltoaa meri. Asunto muuttuu keisarinnan palatsiksi. Keisarinnalla on upeita vaatteita ja kauniit tohvelit. Myrri kokeilee tohveleita, tepastelee ympäriinsä – ja löytää ilon: ”Onpa kaunista, Myrri ihastelee. – Tosi, tosi, tosi kaunista, Myrri sanoo monta kertaa peräkkäin”.

Posliininuket tuijottavat Myrriä kaapista, mutta sitten tulee vaari ja keskeyttää leikit. Myrri saa tietää olevansa vaarin oma kaunis prinsessa: ” – Mistäs noin kaunis tyttö on tänne tullut?  vaari kysyy ja Myrriä alkaa väkisinkin hymyilyttää”.

Kohta soi ovikello. Myrri huomaa olleensa väärässä. Kyllä hänellä on leikkikavereita.

Kuvakirja tuo hienolla tavalla esiin ulkonäköön liittyvät itsetunto-ongelmat. Myrrin hahmo on piirretty tarkoituksellisen vähäeleisesti. Ulkoisesti hänestä on vaikea sanoa, onko hän kaunis tai ruma.

Teos painottaakin, että kauneus on katsojan silmässä. On katsottava itseään sekä muita rakastavalla katseella. Silloin huomaamme, että sekä sinä että minä olemme kauniita.

Anna Pölkki