Verta ja marionetteja

Tuhka on noin 16-vuotias tyttö, joka on elänyt ensimmäiset vuotensa orpokodissa ja karannut sieltä alle kymmenvuotiaana. Sen jälkeen hän on elänyt kadulla kerjäten, varastaen ja jätteitä tonkien.

Tuhka on joutunut selviämään yksinlapsesta saakka, mutta kaikki alkaa sujua paremmin, kun hän ystävystyy Perron kanssa. Tuhka pitää pieniä (laittomia) marionettiesityksiä, joiden aikana Perro kerää lisäalmuja katsojien taskuista. Perron taitojen avulla on lisäksi pääsy suojaiseen yöpymispaikkaan, joten tytöt pärjäävät kohtuullisesti päivästä toiseen. Kun Perro katoaa, Tuhka jää yksin ja on lopulta jo valmis kuolemaan, kun erikoinen, naamioitu Marionettimies ottaakin hänet luokseen ja oppilaittensa joukkoon.

Kaupungilla on maallinen hallinto, mutta juutalaisesta tarinamaailmasta lainattu pappi Loew golemeineen pitää monenlaisia lankoja käsissään. Vaikka papilla on paljon valtaa, hän haluaisi sitä yhä enemmän, itse asiassa hän hallitsisi kaupunkia mielellään yksinvaltiaana. Hänellä on tätä varten jo suunnitelmakin. Asiaan kuitenkin kietoutuvat oudolla tavalla myös Marionettimies oppilaineen, Perro sekä Tuhka.   

Silvosen fantasiamaailma on kekseliäs ja julma. Verellä on suuri voima, sen avulla vaikka puiset nuketkin voi saada liikkumaan. Rakkaus ja valta voivat olla vaihtoehtoisia, toista tavoittaessaan voi joutua luopumaan toisesta. Tapahtumat ovat kiinnostavia ja yllättäviä, mutta paikoin melko kaameita. Kovin nuorille kirjaa ei voi suositella, mutta jännittävästä kauhufantasiasta kiinnostunutta nuorta se todennäköisesti miellyttää.

Merja Leppälahti