Millä on väliä?

Boheemi kulttuurituottajanainen Mii­li, kymppiluokkalainen Simo ja tä­män kymmenvuotias pikkusisko, puoliksi marokko­lainen Malaika, sekä kaksi älykästä tyttöä Lime ja Tua avaruusfysiikan professori-isineen panevat hynttyyt yhteen jälkimmäisten hulppeaan kauniaislaiseen omakotitaloon. Siinäpä uusperhekombinaatio, joka tarjoaa haastetta kerrakseen, kun höysteenä ovat vielä omalajisensa isovanhemmat ja erikoinen muilla mailla viihtyvä ja naisen kanssa asuva äiti.

Juristiksi aikova Faisal ja kokiksi opiskeleva Ilja, Simon parhaat kaverit Vantaalta, epäilevät olevansa persona non gratoja kulmilla, joilla kuohukerman perilliset pääsevät vitosen keskiarvolla lukioon. Ja oikeassa he ovat, Simon uuteen elämään kuuluvat kalju kehonrakentaja Monni sekä tietenkin kana-aivoinen blondi Bettina. ”Ei mikään love story”, lukee kirjan takakannessa tikkukirjaimilla. Tai ehkä nyt kuitenkin vähän myös sitä, ennen kuin jokainen löytää välivuoden jälkeen oman paikkansa.

Parasta antia Välivuodessa on päähenkilöiden sukupuolistereotypioiden rikkominen. Uskoakseni sosieteetissaan asperger-diagnosoitu tunteeton Lime ja vanhusten parissa viihtyvä lukuhaluton Simo tarjoavat nuorille myös samaistumismahdollisuuksia. Vaikka muutoin kärjistetyt ja kontrastiset hahmot eivät viekään samanlaiseen kerronnan lentoon kuin joissakin muissa Tuija Lehtisen ongelmanuoriin keskittyvissä nuortenkirjoissa.

Terhi Laitinen