Kuka auttaisi auttajaa?

Realistisia nuortenromaaneja ei viime vuosina ole julkaistu mitenkään tulvaksi asti. Siksi onkin virkistävää lukea Emma Sofianna Söderholmin esikoisteos Edes hetken elossa. Romaanin maailmaa ei tosin voi kehua virkistäväksi, sillä sen aihe, huumeriippuvuus, on karuakin karumpi.

Vantaan Korsossa asuva abityttö Elsi on huolissaan huumekoukussa pyristelevästä isoveljestään Topiaksesta.

Nuorten äiti on jättänyt perheen ja lähtenyt jahtaamaan taiteilijaunelmaansa ja isä on vastoinkäymisten edessä lamaantunut liki toimintakyvyttömäksi. Elsi kokee, että hänen tehtävänsä on pelastaa perhe ja muuttaa kaikki jälleen hyväksi.

Veljeä etsiessään myös Elsi kokeilee huumeita ja koukuttuu pilven ja pirin tuottamasta euforiasta.  Veljen sijasta huumemaailmaa kuvataankin enemmän Elsin kautta. Tytön luisu alkaa välittömästi ja valehtelun, viiltelyn ja epätoivon liukastama alamäki on jyrkkä.

Söderholm on rakentanut tarinaan uskottavat, moniulotteisiksi osoittautuvat hahmot. Esimerkiksi Elsin yläkouluaikainen kaveri Salla vaikuttaa aluksi aika tavanomaiselta, käsilaukkuihin ja tekoripsiin keskittyvältä lähiömuijalta, mutta tarinan edetessä hahmo saa hienosti syvyyttä.

Myös eri aikatasoilla pelaaminen onnistuu tyylikkäästi. Pääosin pysytään nykyhetkessä, mutta välillä käväistään takautumien kautta myös menneessä. Syitä ja seurauksia hahmotellaan, mutta paljon jätetään lukijan oman päättelyn varaan.

Kerronnan ja juonen kuljetuksen rytmi sykkii luontevana läpi tarinan. Loppuun on omaan makuuni ladattu ehkä hiukan liikaa käännöksiä ja yllätyksiä, mutta kaiken kaikkiaan romaani on ihailtavan hallittu.

Terveydenhuoltosysteemistä Söderholm ei anna mairittelevaa kuvaa. Apua pitäisi osata vaatimalla vaatia, muuten hoitohenkilökunta vain kääntää katseen pois.

Romaanin suuret teemat liittyvätkin auttamiseen ja syyllisyyteen, joita Söderholm käsittelee kiinnostavasti useiden hahmojen avulla. Koskettavin viesti lienee se, että auttajakin tarvitsee apua. Yksin täällä ei pärjää kukaan.

Marjo Jääskä