Työväen lapsia ja kirjatyöläinen

Karoliina Suoniemi on aiemmin kirjoittanut viikinkilapsista sekä oikeista prinsseistä ja prinsessoista. Työläislapsuus 1800-luvulta 1900-luvun alkupuolelle on hieno aihevaltaus, sillä sitä on käsitelty vähän.

Tehdaskaupungin lapset vie monille paikkakunnille, useimmin Tampereelle, Forssaan ja Helsinkiin. Kirjassa kerrotaan mm. tehdastyöstä, lapsityövoimasta, perhe-elämästä, leikeistä ja koulusta, vaatteista, syömisestä ja kirjoista. Suoniemi kuvaa hyvin, kuinka tehdas saattoi tarjota ihmiselle kaiken: moni patruuna otti asiakseen huolehtia työväkensä elämänoloista ja jopa sivistyksestä, joten tehtailla oli myös asuntoja, sairaala, kirkko, päivä- ja orpokoti, koulu ja kirjasto.

Runsaudessaan Suoniemen teksti on välillä melko luennoivaa. Hernesoppa ei tuoksu, koneet eivät lonksu, eikä lapsityöläisten ahdinko tunnu. Emmi Kyytsösen sinänsä tyylikäs kuvituskin on turhan hillitty. Tarvittaisiin lisää nostoja esim. juttuina, lainauksina tai graafisin keinoin: teksti syttyy heti, kun siteerataan forssalaista kurjuuslaulua tai kerrotaan työläispojan mokasta palatsin tarjoilijana.

Muun tekstin lomassa on henkilökuvat seitsemästä suomalaisesta. Vain Martta Salmela on tehdastyöläinen, muut ovat ministeri Miina Sillanpää, kirjailijat Minna Canth ja Lauri Viita sekä urheilijoina tunnetut Tapio Rautavaara, Gunnar Bärlund ja Paavo Nurmi. Kaikki eivät ole  ”tehtaalaisia”, vaikkakin köyhistä oloista, joten toisinkin olisi voinut valita tai ainakin sijoitella: kirjan alussa, juuri kun on kuvattu tehdasta koko maailmana, esitellään Rautavaara ja Bärlund, joilla  ei ollut tehtaalaisidentiteettiä.

Lapsilukijoita Suoniemi osallistaa sekä kökösti että kivasti. Asiatekstin lomaan lykätyt kysymykset ”sinulle” tuntuvat väkinäisiltä, mutta tehtävät, joissa esim. arvioidaan entisajan ruokia  tai leikitään tervapataa, toimivat. Ne, kuten koko kirjakin, voivat innostaa sukupolvien välisiin keskusteluihin ja antaa ryytiä kouluopetukseen.

Karo Hämäläisen ja Ilpo Koskelan Tampereen Linna liittyy löyhästi Suoniemen aiheeseen: Tampere on tehdaskaupunki ja (kirjailija Väinö) Linna oli Finlaysonin tehtaalla töissä. Muuten kirjat ovat eri maata.

Kuvakirjassa nivoutuu kaksi juonta: alussa sisarukset Akseli ja Elina lähtevät huvireissulle Tampereelle, mutta jo toisella aukeamalla putkahtaa kartalla esiin Väinö Linna.  Lapset saavat naapurilta tehtäväkseen löytää Tampereen linna, ja ehdokkaita löytyy yliopiston kirjastosta tehdaskolossiin, ja lopulta se oikeakin eli kirjailija Linna.

Kaksoisjuoni on kiva idea, mutta alussa tarvittaisiin hiukan selitystä, ja jatkossakaan tarinat eivät oikein kohtaa. Pitää seurata erikseen lasten reissua ja Linnan tarinaa, josta kerrotaan elämänvaiheet ja pääteokset, ura myös noppapelinä.

Kirjan hauskuus on Koskelan kuvissa. Tampereen ikoneja Hämeensillasta mustaan makkaraan ja Kirsi Kunnakseen esitellään rennosti, ja (aikuinen) lukija voi bongata paikallisia julkkiksia. Linnan ja hänen romaanihenkilöidensä kuvissa näkyy Koskelan realistisempi puoli ja hyvä piirustustaito. 

Kuvakirjalla juhlitaan satavuotiasta Väinö Linnaa. Kirja jatkaa Tammen sarjaa, jonka muut osat ovat Hurraa Helsinki! (2012), Sibelius-kirja Hämeenlinnan Janne (2015) sekä Minnan Canthin Kuopiossa liikkuva Ihmeellinen Minna ja suomalaiset supernaiset (2019).

Tuula Korolainen