Luomisen tuskaa ja kohtaamisen pelkoa

Kuvakirjassaan Ruusun matka (Etana Editions 2018) Marika Maijala käytti itselleenkin täysin poikkeavaa kuvitustyyliä, jolla hän valloitti sekä kotimaiset että kansainväliset raadit. Vahaliiduilla tehdyt kuvat näyttäisivät syntyneen jonkinlaisen innoituksen vallassa, rennosti ja vapaasti. Kuvitustekniikan ja -välineiden rohkea vaihtaminen antaa uudenlaista vapautta ilmaista itseään. Tällaista irtiottoa kuvittajien kannattaisi kokeilla enemmänkin.

Moniselitteisesti nimetty Suden hetki, johon Maijala edellisen tavoin on itse myös kirjoittanut tekstin, on toteutettu samalla vahaliitutekniikalla, mutta kirjan koko on vain murto-osa edellisestä. Pienempi formaatti syö hieman spontaanisti rönsyilevää kuvitusta, mutta rikkailla aukeamilla on silti paljon löydettävää. Muutamalla vedolla suurpiirteisesti kuvatut eläinhahmot ovat ilmeikkäitä ja tunnistettavia. Raikas luonnosmaisuus on ilahduttavaa, koska liika työstäminen saattaa joskus ”tappaa” kuvat. Sekä kuvissa että tekstissä on väljyyttä ja aukkoisuutta, joka saa ajatukset liikkeelle.

Susi on hulppeassa linnassaan puutarhan keskellä asuva yksinäinen ja eristäytynyt kuvataiteilija, joka välillä potee myös luomisen tuskaa. Vaikka taiteen tekeminen on yksinäistä, sekin tarvitsee virikkeitä ja vuorovaikutusta. Itseluottamus on välillä kadoksissa, eikä maalaaminen aina tahdo onnistua: ”– – on kuin harhailisi pimeässä puutarhassa, jonne on kadottanut kalleimman aarteensa”, Susi tuumii Koiraselle, joka on tullut hoitamaan sen puutarhaa. Susi on arka ja vetäytyvä, yksinäisyydessään myös äreä, kun taas puutarhuri Koiranen on hilpeä ja avoin. Lopulta Susi uskaltautuu maalaustelineensä kanssa puutarhaan saadakseen mielelleen piristystä. Siellä iloisena puuhasteleva Koiranen saa Suden ensin ärsyyntymään, mutta sitten se äkkää, että voisi käyttää Koirasta muotokuvan mallina.

Yhteinen tekeminen lähentää erilaisia kaveruksia, joista lopulta sukeutuu ystävyksiä. Syntyneen luottamuksen osoituksena Susi näyttää Koiraselle myös varjelemansa salaisen paikan: lapsuutensa maiseman, rehevän metsäpuutarhan. Onnistumisen kokemusta lisää sekin, että muotokuva päätyy taidemuseoon, ja sekä tekijä että malli saavat tunnustusta.

Arja Kanerva