Ihmis- ja eläinsuhteita

Dodo on J. S. Meresmaan ensimmäinen säeromaani eli yksittäisiin säkeisiin jaoteltu kertomus. Meresmaa on aiemmin kirjoittanut fantasiaa ja spekulatiivista fiktiota, jonka piirteitä löytyy myös tästä teoksesta. Dodo kertoo nuoren lukioikäisen Iinan elämästä, ongelmista ja toivosta. Kyseessä on siis perinteinen nuoren kehityskertomus, jonka lopuksi päähenkilö omaksuu uudenlaisen seksuaali-identiteetin ja ihmissuhdekäsityksen. Keskushenkilöinä on sekä ihmisiä, eläimiä että mielikuvitusolentoja.

Iina on löytänyt Dodon vanhalta armeijan hiekkakuopalta. Hirviömäisen otuksen olisi lajinsa perusteella pitänyt kuolla sukupuuttoon jo aikoja sitten. Se sysää Iinan monenlaisten muutosten äärelle.   

Iinan elämään kuuluvat myös masennuksesta kärsivä poikaystävä Tuukka, ilmiömäinen paras ystävä Sara, vuorotyöstä uupunut yksinhuoltajaäiti ja alkoholismista toipuva isä. Äiti päättää lähettää Iinan kesäksi isän luo, jotta tyttö keskittyisi opintoihinsa. Dodon katoamistemppu kesken kesäloman tuo kaverukset kuitenkin yhteen, ja ihmissuhderintamallakin alkaa tapahtua kummia.

Meresmaa pysyttelee turvallisesti proosamuodossa ja hyödyntää näin ollen melko vähän säeromaanin suomia runollisia ja kokeellisiakin mahdollisuuksia. Välillä teksti etenee liiankin rivakasti kuvailun jäädessä vähemmälle, jolloin lukija ei saa kunnolla otetta teoksen hahmojen maailmasta ja syvällisempi taso jää saavuttamatta.

Polyamorian käsittely ja monisuhteiset hahmot ovat varsinkin nuortenkirjallisuudessa vielä harvinaisia, ja näiltä osin Meresmaan nuorten ihmissuhteiden kuvaus on raikasta. Kerronnan lomaan ujutettu sukupuuttoteema muistuttaa siitä, miten ilmastokriisi painaa tiedostavien nykynuorten mieltä. Teoksen erilaiset teemat ovat siis mykistävän tuoreita ja ajankohtaisia.

Emmi Ketonen