Ei koskaan enää

Kun puhutaan kipeää tai vaikeaa asiaa käsittelevistä lastenkirjoista, tarkoitetaan usein esimerkiksi vanhempien avioerosta, sairastumisesta tai lähiomaisen kuolemasta kertovia teoksia.

Hédi Fried ja Stina Wirsén ovat kokeneet tärkeäksi tehdä kuvakirjan esikouluikäisille ja sitä vanhemmille lapsille varmasti yhdestä kaikkein rankimmasta aiheesta eli holokaustista. ”Me kerromme kaikille, mitä tapahtui. Jotta sitä ei tapahtuisi enää koskaan,” he perustelevat.

Hédi Fried on romanialaissyntyinen, Ruotsissa asuva kirjailija ja psykologi, joka selviytyi Auschwitzin ja Bergen-Belsenin keskitysleireiltä. Viimeiset 30 vuotta hän on kirjoittanut ja kiertänyt puhumassa kokemastaan.

Friedin omiin vaiheisiin perustuva Bodrin tarina kertoo keskitysleirille joutuvasta juutalaisperheestä. Bodri on perheen koira, joka jää yksin asemalle, kun juna vie mukanaan isän, äidin ja kaksi tyttöä.

Vuodenajat vaihtuvat, mutta uskollinen lemmikki jaksaa odottaa. Vihdoin koiran odotus palkitaan. Sota on loppunut, Adolf Hitler kuollut ja Bodrin emäntä palaa keskitysleiriltä takaisin kotiin.

Fried ja Wirsén kertovat äärimmäisen vaikeasta aiheesta selväsanaisesti. Keskitysleirioloista mainitaan tosiasioita: vanhempien ikävä, nälkä ja vilu. Hiukset ajeltiin, vaatteet vietiin. Suoraan todetaan sekin, että ”hyvin monia ihmisiä oli tapettu”.

Bodri-koira tuo tarinaan lempeyttä ja turvaa, mutta on toki itsestäänselvää, että kirja on tarkoitettu luettavaksi yhdessä aikuisen kanssa. Lapsen ajatuksia ja tunteita kannattaa kuunnella tarkasti ja varautua siihen, että lapsi voi kysyä asioita, joihin on haastavaa vastata. 

Kuvakirjan ainutlaatuinen tunnelma syntyy Stina Wirsénin akvarellikuvituksesta, joka on samaan aikaan sekä herkkä että voimakas. Kuvat kaljuista, säkkimäisiin vaatteisiin pukeutuneista keskitysleirivangeista tai radiossa pauhaavasta synkeän tummanpuhuvasta Hitleristä kylmäävät sydäntä. Upeasti maalatut, vihreät, keltaiset ja punaiset puut tuovat toisaalta teokseen toivoa. Ne muistuttavat elämästä, joka sinnittelee sitkeästi myös äärimmäisten kauheuksien keskellä.

Marjo Jääskä