Kuin lehdet tuulessa

Lapsi I on pieni kirja, mutta sisältä kokoaan suurempi. Se kertoo ikuista tarinaa niistä, joilla maailmassa on kaikkein vähiten, eli paperittomista pakolaislapsista.

Koska pakolaisleirit kaikkialla maailmassa muistuttavat toisiaan, Steve Tasane ei kerro, missä maassa kirjan lapset ovat. Joistakin tiedetään, että he ovat matkustaneet veneessä, toisista ei mitään. Lapsilla ei myöskään ole nimiä, heidät tunnetaan vain kirjaimina: I, V, E, L, O… Useimmilla ei ole passia, joka kertoisi, keitä he ovat. Passit, joita lapset nimittävät ”henkikirjoiksi”, on ”varastettu tai takavarikoitu, tai ne ovat räjähtäneet tai palaneet tai hukkuneet”. Monet ovat myös nähneet, kuinka heidän perheensä, kotinsa ja koulunsa ovat tuhoutuneet.

Puutteessa ja tylyjen vartijoiden silmien alla lapset löytävät kuitenkin myös toivon hetkiä. He huolehtivat toisistaan kuin perhe ja iloitsevat pienistä ruokapaloista tai jätteistä löytämistään leluista. Toimivin henkireikä on kuitenkin leikki, jossa voivat olla mukana niin 3-, 10- kuin 16-vuotiaatkin.

Kertojalapsi I on usein leikkien primus motor, ja hän keksii myös symbolisen pelin pensaan lehdistä. Hän maalaa kunkin lapsen kirjaimen lehdelle tämän lempivärillä, jolloin muodostuu ”tuulenhenkikirja”. Lehdistä voi muodostella sanoja kuten EVIL, OLIVE, LOVE.

Peli keskeytyy kuitenkin tuhon ääniin, kiväärien nakutukseen ja puskutraktorien möyryyn. Viranomaiset ovat päättäneet hävittää leirin ja siirtää sen asukkaat, jotka hajaantuvat taas kuin lehdet tuuleen. Kaaoksessa pienin lapsi O katoaa, mutta muut lähtevät vapaaehtoisavustajan kanssa etsimään häntä, ja suuntia on vain yksi: ”Eteenpäin!”

Mutaa ja jätteitä tulvivan leirin kuvaus on rankkaa, mutta Tasane, jolla itsellään on pakolaistausta, haluaa antaa lapsille oikeaa tietoa ongelmista. Lisätiedon lähteinä on kuitenkin vain brittiläisiä nettisivuja; suomalaisia sivuja olisi voinut lisätä mukaan.

Kirja auttaa myös konkreettisesti: kustantaja antaa jokaisesta myydystä niteestä viisi euroa Pelastakaa Lapset ry:n hätäapurahastoon.

Tuula Korolainen