Kahden harrastuksen loukussa

Sarjakuvakäsikirjoittaja Pauli Kal­lion pitkällä ja ansiokkaalla uralla ovat keskeisessä roolissa olleet niin jalkapallo kuin musiikki. Niinpä ei ole yllätys, että molemmat löytyvät myös miehen ensimmäisen varsinaisen lastensarjakuvan ytimestä.

Alakouluikäinen päähenkilö Kalle on joutunut kiperään tilanteeseen. Sellon soittaminen ja jalkapallon pelaaminen ovat hänestä yhtä mukavia harrastuksia, mutta aikataulujen yhteensovittaminen on välillä tuskallista, kun koulutehtävätkin pitäisi hoitaa. Onneksi isä ja äiti pyrkivät parhaansa mukaan kannustamaan ja tukemaan jälkikasvuaan.

Sankarimme saa tukea myös parhaalta ystävältään ja joukkuetoveriltaan Kanelilta, jota musisointi alkaa niin ikään vetää puoleensa: Apocalyptican keikan jälkeen ei sello vaikutakaan enää lällyltä soittimelta!

Fantastisissa unijaksoissa apuaan tarjoavat myös Jari Litmasen ja Zlatan Ibrahimovicin kaltaiset maailmantähdet. Lopulta kaikki menee kuitenkin pahemman kerran solmuun, kun musiikkiopiston kevätkonsertti ja nappulaliigan loppuottelu menevät päällekkäin. Kumpaan Kalle päättää osallistua?

Sarjakuvaharrastajat tietävät Juliana Hyrrin paitsi Kuti-lehdestä niin myös lapsuuden traumaattisia kokemuksia ku­van­neesta esikoisalbumista (Suu­ri Kurpitsa 2019). Hyrri on myös tehnyt kuvituksia Sankaritarinoita tytöille -kirjaan (Into 2018).

Hyrrin melko persoonallinen, värimaailmaltaan voimakas tyyli sopii mainiosti albumin tunnelmaan. Vaikka Hyrri ei omien sanojensa mukaan ole juuri perehtynyt jalkapallon saloihin, hän on silti saanut harrastekohtauksiin mukavasti eloa ja liikkeen tuntua. Jari Litmasesta, Eicca Toppisesta ja muista on luotu veikeän näköisiä, mutta tunnistettavia muotokuvia.

Lasten lisäksi sarjakuvasta löy­tävät varmasti tarttumapintaa myös heidän vanhempansa – etenkin niissä perheissä, joissa aikaa ja hermoja kysyvä harrastusrumba pyörii viikosta toiseen. Tarinaan kätketyt elämänviisaudet, kuten ”Basisti on vähän niin kuin laitapakki futiksessa – vain asiantuntijat osaavat arvostaa.”, viehättävät jalkapallon ystäviä ikään katsomatta.

Kalle, pallo ja sello on kuin yläkulman tavoittava vapaapotku tai kuulijat penkeiltään tempaiseva saksofonisoolo, eli lajissaan lähes täydellinen nappisuoritus. Toivottavasti tekijät innostuvat kuvaamaan Kallen ja ystävien touhuja myös jatkossa!

Matti Karjalainen