Mur ja tähti

On ihmisiä, jotka eivät usko, että kuvakirja voi olla täydellinen lukukokemus aikuisellekin.

Jos haluaisin vinkata heille Kaisa Happosen ja Anne Vaskon kuvakirjaa, voisin kuvailla sitä vaikkapa tähän tapaan: se on kuin Wisława Szymborskan runous pienoiskoossa. Siinä on suuria aiheita, joita käsitellään syvästi ja ymmärrettävästi, vahvoja kontrasteja ja yksityiskohtia hahmojen sekä ajan tasolla, jotka kuitenkin sulautuvat kokonaisuudeksi.

Lisäksi se esittää kysymyksiä, joihin olet itse kaivannut usein vastauksia. Kertoisin myös kielestä, joka on niin kaunista, että kuulet sen musiikkina, vaikka lukisit kirjan ääneti.

Voisin lisätä vielä pari sanaa rivien väliin piiloutuneesta huumorista. Jättäisin kuitenkin sanomatta, mistä kirja kertoo.

Miten ihmeessä voi selittää, että tähtien katsomisesta saa aikaan taidetta, jossa ei ole tippaakaan hempeyttä?

Tosin Mur ja tähti -kirjan tapauksessa vinkkaus ei edes ole tarpeen: yhtä hyvin voi antaa kirjan lapsen tai aikuisen käteen ja pyytää selaamaan sitä. Vaskon kuvat toimivat näet samalla tavoin kuin Happosen teksti – taianomaisesti.

Iwona Kiuru