Näe minut!

Jokainen meistä toivoo tulevansa hyväksytyksi sellaisena kuin on. Helpointa hyväksynnän saaminen on tietysti silloin, kun on ominaisuuksiltaan tasaisen tavallinen ja keskiverto. Jessica Love antaa onneksi toivoa myös niille lapsille, jotka eivät mahdu perusmuottiin.

Pieni tummaihoinen poika Julius ja hänen isoäitinsä ovat palaamassa uimahallireissulta kotiin. Metrossa poika huomaa kolme merenneitoa ja upeat ilmestykset tekevät suuren vaikutuksen. Saman tien poika tempautuu kauas arkisesta todellisuudesta ja uppoutuu kuvittelemaan itsensä vihreässä vedessä polskivana pitkäpyrstöisenä merenneitona.

Kotona Julius muuntautuu merenneidoksi: hän punaa huulensa, koristelee hiuksensa viherkasveilla ja kietoo ikkunaverhon lantiolleen pyrstöksi. Pojan isoäiti yllättyy, mutta kokoaa nopeasti itsensä ja lahjoittaa Juliukselle vielä helmet. Lopuksi isoäiti lähtee Juliuksen kanssa läheisellä rannalla järjestettävään merenneitokulkueeseen.

Kirjassa on vähän tekstiä ja useita kokonaan tekstittömiä aukeamia. Kuvat kuitenkin kertovat kaiken tarpeellisen ja kuljettavat tarinaa mainiosti eteenpäin. Ihmishahmojen eleet ja asennot on kuvattu erityisen onnistuneesti: kurtistuneet kulmat, lannistuneet hartiat tai rohkeasti pystyssä oleva pää ilmaisevat enemmän kuin mitkään sanat.

Sivujen pohjaväri ei ole totutun valkoinen, vaan vaaleanruskea, mikä tuo kuviin pehmeyttä. Myös hieno vedenvihreä toimii upeasti ilmavissa vesivärikuvissa. Kokonaisuus näyttää levolliselta, eikä yksityiskohtia ole liikaa. Pieniin asioihin kannattaa silti kiinnittää huomiota. Hupaisaa on havaita esimerkiksi Juliuksen kuvitteleman kalan ja isoäidin mekon yllättävä samankaltaisuus.

Julius on merenneito on täsmäkirja sukupuoltaan pohtivalle lapselle, mutta se on terveellistä luettavaa aivan kaikille. Ennakkoluulottomuudesta, avoimuudesta ja nähdyksi tulemisen hyvää tekevästä voimasta kertovia kirjoja ei näinä vihapuheen ja ahdistuksen aikoina ole yhtään liikaa.

Marjo Jääskä