Aikamatka menneisyyteen

Voiko menneisyyden virheitä korjata? Kulkeeko aika aina samalla tavoin? Onko muisti aina oikeassa? Mitä perheenjäsenet tai valtaa pitävät salaavat? Muun muassa tällaisia kysymyksiä joutuu pohtimaan Marisha Rasi-Koskisen romaanin päähenkilö Emilia.

Auringon pimeä puoli on psykologinakin työskennelleen Rasi-Koskisen viides romaani ja ensimmäinen nuortenromaani. Kirja yhdistelee useita genrejä ja aihepiirejä, kuten perhedraamaa, yhteiskuntakritiikkiä, fantasiaa ja tieteiskirjallisuutta.

16-vuotias Emilia asuu isoisänsä kanssa Voiton kaivos -nimisessä kaupungissa, josta on kehittynyt totalitaarinen yhteisö. Eräänä päivänä hän päättää murtautua kesähuoneeseen, jota isoisä on pitänyt lukittuna siitä asti, kun Emilian äiti kuoli epäselvissä olosuhteissa tytön syntymän jälkeen. Hän löytää huoneesta äitinsä tavaroiden joukosta piirustuksen itsestään ja järkyttyy. Emilia ja hänen ystävänsä Mitek alkavat selvittää piirustuksen tekijää ja totuutta Emilian äidistä. Kaikilla asiasta jotain tietävillä tuntuu olevan jotain salattavaa. Salaisuudet alkavat hiertää Emilian ja hänen läheistensä välejä.

Selvitykset vievät Emilian vanhaan suljettuun kaivokseen. Päästyään ulos hän tajuaa matkanneensa menneisyyteen, aikaan, jolloin hänen äitinsä oli vielä elossa. Hän päättää pelastaa äitinsä ja palata sen jälkeen nykyaikaan, mutta kohtaa paljon esteitä ja vaikeuksia. Onnekseen Emilia solmii uusia ihmissuhteita. Tarinassa on myös pieni romanttinen sivujuoni.

Emilian perheen tarinan lisäksi kirjassa käsitellään Voiton Kaivoksen yhteisön syntyä ja kehitystä diktatuuriksi. Rasi-Koskinen kuvaa uskottavasti sitä, miten diktaattori esiintyy ensin hyväntekijänä, saa kannatusta ja haalii vähitellen yhä enemmän valtaa itselleen. Lopulta historiaa aletaan muuttaa ja vaihtoehtoiset näkemykset vaiennetaan. Emilia ja hänen läheisensä edustavat kirjassa harvoja toisinajattelijoita. Toisaalta myös he päätyvät salailemaan ja valehtelemaan.   

Tarinan alku on verkkainen, kun pohditaan ajan olemuksen tapaisia abstrakteja kysymyksiä ilman että lukija tietää vielä, miten ne liittyvät itse tarinaan. Tarinamaailman lainalaisuudet, esimerkiksi Voiton Kaivoksen merkitys, hahmottuvat lukijalle liian hitaasti. Pohdiskelut olisi voinut jättää myöhempään ja siirtyä suoraan tarinaan.

Kerronta alkaa kuitenkin viedä mukanaan viimeistään siinä vaiheessa, kun Emilia siirtyy menneisyyteen. Vaikka aikamatka ei olekaan aiheena uusi, Rasi-Koskinen käsittelee sitä kekseliäästi. Emilian perheen ja Voiton kaivoksen tarinat ovat mielenkiintoisia ja tarinassa on sopivassa määrin yllättäviä juonenkäänteitä. Parhaimmillaan Rasi-Koskinen on kuvatessaan perhesuhteita ja ystävyyttä.

Romaani sopii sekä nuorille että aikuisille lukijoille. 

Emma Kaukiainen