Pieniä suuria ihmeitä

Hannele Huovin valittujen runojen kokoelma alkaa laajalla maailmansyntyrunolla. Ajattomassa ajassa joku viskoo ilmaan runoja, joita ”saattoi silittää, / ne eivät purreet ketään”. Runoista syntyvät taivas ja maa, kasvit ja eläimet, multa, valo ja tuuli – ja viimeinen runo muuttuu ”lapseksi, joka sai runoista ilon ja naurun”.

Huovi hahmottelee runossa lyyrikonlaatunsa. Hän ihmettelee pienessä suurta, suuntaa katseensa valoon ja kallistaa korvansa kuulemaan lintujen hengitystä. Hänen runonsa eivät todellakaan pure, eivätkä juuri edes sure. Ne ovat silitettäviä ja silittävät myös lukijaansa.

Kirjaan on valittu teemoittain pari sataa runoa liki 37 kirjasta, 40 vuoden ajalta. Huovin esikoisteos Jos olet yksin ja salaa (1979) sisälsi satuja ja runoja, jotka hän on aina tuntenut lajeikseen, vaikka romaanejakin on syntynyt. Satu ja runo myös risteytyvät keskenään saturunoiksi.

Romantikko-esteetikko rakastaa pientä ja kaunista: vauvan poskea, koiran tassua, huojuvaa heinää. Hän viihtyy aurinkoniityllä, sinisessä tähtiyössä ja pienten äänten taikapiirissä. Hän uskoo hymyyn ja läheisyyteen, ja talven viimassakin ”lämpö virtaa linnun sydämestä”. Oppikirjarunot saavat kuitenkin humoristisiakin sävyjä: Salaisessa lukukirjassa esiintyy apea räppääjä, rouva Kölhönen: ” – – syyskuussa synkkänä istuin vain, / lokakuussa loskaa ja kuraa sain, / marraskuu minut masensi kai, / joulukuussa muut lahjoja sai”. Vaan hymy pelastaa hänetkin.

Huovi käyttää taiten riimitystä mutta myös vapaata mittaa ja soveltaa perinteisiä lorumalleja. Kauniiden kielikuvien ohella yleisin tyylikeino on toisto, mikä tekee runoista laulullisia. Kun niissä myös kuiskivat kulkuset ja soivat tuulen urut, ei ole ihme, että monet runoista on sävelletty.

Hiiri mittaa maailmaa on esineenä raskas, aikuispuntarilla lahjakirjamainen. Elina Warstan kuvituksen ansiosta se on myös kaunis. Kuvissa on satua ja salaperäisyyttä, katse osuu lähelle ja vaeltaa kauas. Väriasteikko on maanläheisempi kuin runojen kirkas maailma, mutta kokonaisuus toimii: maailman ihmerumpu soi ja kutsuu lukijan vastaamaan.

Tuula Korolainen