Prinsessoja kerrakseen

Jos lastenkirjallisuus on yhä marginaalissa, lasten ja nuorten tietokirjat taitavat olla marginaalin marginaalissa. Tästä seuraa, että lasten tietokirjan toivoo olevan sekä erinomaisesti suunniteltu ja toteutettu että tarpeellinen.

Aikuinen lukija hämmentyykin hiukan, kun näkee edessään kolme lyhyellä aikavälillä ilmestynyttä suomalaista lasten tietokirjaa, jotka kaikki käsittelevät… prinsessoja.

Kuvittaja Sanna Manderin ja Anna Sarren Prinsessakirja on tehty alkuaan ruotsiksi. Takakannessa luvataan kertoa ”(ainakin melkein) kaikki mitä olet aina halunnut tietää prinsessoista”. Samalla myönnetään, että ”hupsut prinsessafaktat elävät sulassa sovussa satuprinsessojen kanssa”. 

Luokittelutaito tai johdonmukaisuus eivät olekaan Prinsessakirjan vahvuuksia. Peräkkäisillä aukeamilla esitellään Nintendon Mario-pelisarjan prinsessa Peach, Venäjän keisarinna Katariina Suuri ja Lumikki. ”Prinsessoja” ovat myös kuningattaret Kleopatra ja Marie Antoinette sekä Aristokatit-animaation angorakissa Herttuatar.

Lisäksi kirjassa on tietopaketteja esimerkiksi prinsessojen kengistä ja päähineistä sekä erillisiä satuja, kuten vitsikäs uustulkinta H. C. Andersenin Todellisesta prinsessasta.

Kaiken kaikkiaan prinsessat on ollut käsitteenä hankala. Oikeita prinsessoja on ollut ja on yhä, vaikka Suomessa heitä ei olekaan. Toisaalta prinsessat ovat kaikille tuttuja saduista ja lasten leikeistä. Miten nämä puolet voi mielekkäästi yhdistää? 

Parhaimmillaan Prinsessakirja on silti hauska, ja esineenä se on korea kuin karamelli.

Vielä näyttävämpi on Satu ja Johannes Erran kirjoittama ja Ilona Partasen herkullisesti kuvittama Todellisten prinsessojen kirja. Määrittely ei ole tämänkään ”prinsessakirjan” vahva puoli. Kuitenkin jo alaotsikko kertoo sen agendan: prinsessojen sijasta puhutaan kuninkaallisista naisista ylipäätään – eikä mistä tahansa kuninkaallisista naisista, vaan vahvoista yksilöistä. Kirjan punainen lanka onkin tasa-arvoaate.

Muutenkin Todellisten prinsessojen kirja on tehty vakavammalla otteella. Siinä on aikuisellekin uutta tietoa, kuten vaikkapa tarinat 1200-luvulla eläneestä mongolialaisprinsessasta Khutulunista tai sulttaanintytär Nana Asma’usta. Toisaalta tuttujen asioiden kerronta on paikoin suurpiirteistä ja kaunistelevaa.

Karoliina Suoniemen Ihan oikeat prinsessat ja prinssit on suunnattu vähän isommille lukijoille. Siinä tasa-arvo näkyy prinssien ottamisena mukaan. Reiluun sataan sivuun on tiivistetty melkoinen kurkistus historiaan ja nykyaikaan; aikajana ulottuu 1100-luvulla eläneestä Rikhard Leijonamielestä viisivuotiaaseen Cambridgen prinssi Georgeen. Suoniemi ei ole arastellut käyttää huutomerkkejä. Silti hänen kirjansa on asiallisuudessaan aavistuksen kuivakka.

Historia, elämäkerrat ja yhteiskunta eivät ole kaikkein tavallisimpia lasten tietokirjojen aihealueita. Ehkä prinsessakirjat kuitenkin löytävät lukijansa – ja tekevät tilaa uusille tämän aihepiirin tietokirjoille. 

Elina Koivunen