Onnimanni-lehti

Onnimanni on maamme johtava, painettu lastenkirjallisuuslehti. Lehti luo laajan katsauksen lastenkirjallisuuden historiaan, tähän päivään ja tulevaisuuteen. Jokaisesta lehdestä löydät haastatteluja, teemakatsauksia ja tutkimusartikkeleita, joissa ovat esillä yhtälailla uutuuskirjat ja klassikot kuin niiden kirjoittajat ja kuvittajat. Raportit ja uutissivut pitävät ajan tasalla esimerkiksi alan palkinnoista, ilmiöistä, kampanjoista ja tapahtumista.

Tilaa Onnimanni!

Pääkirjoitus: Onnimanni 3/2017

Oi kotimaa!

Lastenkirjainstituutin kirjastoon on satavuotiaan Suomen kunniaksi nostettu esille valikoima vuonna 1917 ilmestynyttä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. On kiinnostavaa tutkia, mitä lapset lukivat sata vuotta sitten. Tarjolla on sekä käännöksiä että kotimaista kirjallisuutta. Joukosta löytyy Anni Swanin ja Topeliuksen satuja, opettavaisia ja isänmaallisia tekstejä sekä seikkailukertomuksia. Mukana on muutamia tuttuja nimekkeitä, jotka olen itsekin lapsena lukenut. Anni Swanin Iiris rukka, Mary Marckin Eevan luokka ja Jalmari Finnen Kiljusen herrasväki ovat monelle sukupolvelle tuttuja klassikoita. Ne ovat osaltaan rakentaneet kuvaa suomalaisuudesta, maalaisista, jotka muuttavat kaupunkiin, tyttökoululaisista Fazerin kahvilassa tai äänekkäästä Kiljusen perheestä, joka herättää Helsingissä huomiota melkein kuin suomalaiset etelänlomalla.

Jo sata vuotta sitten suomalaislapsilla oli mahdollisuus lukea monenlaisia kirjoja omalla äidinkielellään. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että kaikki lapset voivat lukea omalla kielellään omasta kotimaastaan kertovia kirjoja.

Vuonna 2016 Suomessa julkaistiin reilut tuhat lasten- ja nuortenkirjaa, joista noin puolet on kotimaisia, puolet käännöksiä. Lasten- ja nuortenromaaneista lähes puolet on kotimaisia, ja kotimaisten osuus on kuvakirjoissakin vahvassa kasvussa. Isänmaallista paatosta ei nykylastenkirjoista helposti löydy. Tärkeämpää onkin kuvata lapselle tuttua suomalaista maisemaa, ei vain saduista tuttua metsää vaan sellaista kaupunkiympäristöä, jossa iso osa lapsista nykyään asuu. Kotimaisissa kuvakirjoissa näkyy ilahduttavasti tämän päivän Suomi, ei pelkästään idyllinen maalaismaisema, sauna ja punainen tupa, vaan monimuotoinen ja monikulttuurinen ympäristö, jonka lapset tunnistavat.

Kirjat voivat kuljettaa lukijansa nojatuolimatkalle kaukomaille, ne ovat hyvä ja turvallinen tapa seikkailla vieraassa, oudossa ympäristössä. Siksi on hienoa, että käännetyt lasten- ja nuortenkirjat antavat mahdollisuuden lukea erilaisista kulttuureista omalla kielellä. Yhtä tärkeää on kuitenkin se, että voi lukea tutusta ympäristöstä kertovaa kirjaa ja tunnistaa asioita, jotka ovat osa omaa arkielämää. Geoetsiviä luettuaan tyttäreni tarkisti heti kartalta, mistä Pyhäjärven rannalta löytyvät ne paikat, joissa kirjoissa seikkaillaan. Tatu ja Patu -kirjoja tutkiessaan lapset ilahtuvat huomatessaan kuvissa tuttuja esineitä, samoja astioita, pelejä ja lehtiä, joita omassa kodissakin on. Yhtä kiinnostavaa on, kun tuttu miljöö muuttuukin toiseksi, kuten Anne Leinosen Kirjanoita-romaanissa, jossa nähdään vain vilauksia meidän tuntemastamme Helsingistä toisenlaisen todellisuuden rinnalla. Oma arkinen ympäristö muuttuu merkittäväksi ja kiinnostavaksi, kun se on kuvattu kirjan sivuilla.

Onneksi voimme Suomen itsenäisyyden satavuotispäivänä nauttia runsaasta kotimaisesta lasten- ja nuortenkirjatarjonnasta. Vielä kun saisimme kaikki lapset ja nuoret nauttimaan vivahteikkaalla ja rikkaalla suomen kielellä kirjoitetuista kirjoista, olivat ne sitten kotimaista alkuperää tai käännöksiä!

Kaisa Laaksonen
LKI:n toiminnanjohtaja