Viisikko sirkutti: viis, viis, viis

Ensin oli Aapine, nyt tuli Ykköne – vaikka Heli Laaksonen sanoo, että numerot eivät koskaan ole hänelle puhuneet. Numerovärssyjä on yhdestä kymmeneen ja ilmeisesti inspiraation mukaan valituista luvuista 12, 13, 66, 100, 1000 ja ½. Lisäksi on yleisempiä runoja esimerkiksi kertomataulusta ja pääministerin numerokiellosta ja aukeama vitsikkäitä tehtäviä, joissa leikitään sanoilla enemmän kuin numeroilla.

Numeromaailmassa on ihmeen paljon tunteita: ysi kokee alemmuutta koska ei ole kymppi, kehoonsa tyytymätön etana bodaa itsensä kuutoseksi, hirvi kokee kohtalokkaan rakkauden: ”- – – olet niin lähel, / et näen sun / polves, / niit on neljä, yht mont ko mullaki,/ ei voi olla sattuma!” Ainut kaikkeen tyytyväinen on Pual-runon pualpäivänen Pasi Paimiost, jolla aina ”klasi on pualiks täys” – kosiakin Pasi aikoo varovasti, koska tuntee tarpeensa: ”En tartte kokonaist, / mul riittä pualiso.”

Joihinkin runoihin kipinän antavat tutut sanat kuten nelosrunossa neliapila tai neliveto tai satasrunossa sataa ja satama; joihinkin virikkeen on antanut numeron ulkomuoto kuten kakkosessa ankka tai kasissa päällekkäin olevat jäätelöpallot. Joskus ote on hiukan väkinäinen kuten kolmosvärssyssä, jossa turhaan kysellään ”mitä o ihmisel kolm” ja päädytään näyttämään itämaantietäjän kolme varvasta. Huippuihin taas kuuluu runo Seittemä, jossa tuttu satu kääntyy päälaelleen: seitsemän Lumikin taloutta pitävä kääpiö saa burn­outin ja karkaa Lapin pojan porolla tiehensä; poika taas saa yhden Lumikeista – ja anopin.

Ykköne on suunnattu ”mummuil ja mukulil”, mutta eniten siitä saanevat irti ne, joille numeroiden maailma on jo tuttu. Isoille on kirjan lopussa artikkeli numeroiden historiasta ja käyttötavoista ja pieni lounaismurteen sanasto. Pienillekin irtoaa iloa Anne Vaskon iloisista ja rempseistä kuvista, joista joskus voi myös laskea lukumääriä. Sisäkansissa pääsee yhdistelemään pisteitä kuvioiksi tehtäväkirjoista tuttuun tapaan.

Numerokammon voi Ykkösen nautittuaan unohtaa.

Tuula Korolainen