JP Koskinen: Kalevanpoikien kronikka. Historiallinen romaani. WSOY 2018. 418 s.
JP Koskinen on kirjoittanut vetäviä teoksia sekä aikuisille että keskenkasvuisille. Kalevanpoikien kronikka sopii molemmille. Se on seikkailuromaani, jossa kokijana on nuorukainen, mutta toimijoina vallan- ja kunnianhimoisia aikuisia.
Kalevalan myyttiset sankarit Väinämöinen, Ilmarinen ja Ahti eli Lemminkäinen purjehtivat ihan muina viikinkeinä Miklagårdiin eli Konstantinopoliin kukin omin salaisin motiivein. Taustana on 1100-luvun oikea historia, johon kuuluvat ristiretket, läntisen ja itäisen kirkon taistelu ja tieteen nousu uskontojen rinnalle.
Kronikoitsijana toimii Väntti, Ahdin poika, joka ei kelpaa isälleen mutta fiksuna ja sanavalmiina päätyy Väinämöisen oppiin. Sekä matkalla että perillä Miklagårdissa hän yrittää päästä selville miesten puuhista. Isä-Ahti hakee taisteluita, mutta keisarin lähelle pyrkivän Väinämöisen ja sotateknikon oppiin hakeutuvan Ilmarisen tavoitteet pysyvät salassa pitkään. Lopulta käy ilmi, että Ilmarinen etsii perheensä murhaajaa ja Väinämöinen sotilaallista tukea keisarilta ruotsalaisten uhkaavaa valloitushanketta vastaan.
Romaanissa riittää eteläisen kaupungin loistoa, pohjoisen erämaan kovuutta, miekkamittelöitä ja petollisia juonitteluja. Uskomusainesta ja sivuepisodeja on jopa liikaakin, mutta Koskisen vaihtoehtoisia selityksiä kansanrunouden tapahtumille, esimerkiksi piispa Henrikin kohtalolle, on kyllä hauska lukea.
Kalevalan sankarit ovat romaanissa itsekkäitä ja vallanhaluisia miehiä ja suomalaiset heimot ja suvut riitaisia ja väkivaltaisia. Valoa tarinaan tuo kuitenkin nuori rakkaus: Väntin ja kreikkalaisen sotateknikon Irene-tyttären välille syntyy kipunoiva suhde, joka kuvastaa myös uutta valistuneempaa aikaa.
Läpi kirjan kulkee sanan mahdin teema. Kun Väntti tallettaa miesten vaiheita, hän tekee selväksi, että sankarit unohtuisivat, ellei hyvä kertoja heidän teoistaan laulaisi. Ja hyvä kertoja ymmärtää tietysti draaman lait, takertumatta liikaa tosiasioihin. Kronikan alaotsikkoa ”Historiallinen romaani” ei siis kannata ottaa ihan todesta. Kirjailija siinä iskee silmää lukijalle.
Tuula Korolainen
Teostyyppi: nuorten romaanit
Kustantaja: WSOY
Onnimanni-numero: 2018/03