Jonkun toisen elämä

Steffe on varakkaan kodin poika, vanhempiensa hellimä ja koulussa kaikkien ihailema luokan kingi. Eräänä päivänä Steffe törmää ikäiseensä kerjäläispoikaan niin, että päät kolahtavat yhteen ja Steffe menettää hetkeksi tajuntansa. Kun hän taas alkaa tajuta asioita ympärillään, hän huomaa ventovieraan tyypin retuuttaneen hänet jonkinlaiseen leiriin. Siellä häntä puhutellaan aivan kuin kaikki tuntisivat hänet. Joukkoa johtaa tiukkaotteinen Doru, jolla on kovat nyrkit ja lyhyt pinna. Steffe tietää, että ihmiset hänen ympärillään puhuvat jotain hänelle outoa kieltä, mutta hän ymmärtää kaiken ja muut ymmärtävät hänen puheensa.

Mihai on kotimaassaan käynyt hiukan koulua silloin kun ei ole ollut välttämättömämpää tekemistä. Koulunkäynti oli kuitenkin loppunut, kun äidin vaivalla hankkimat paperit olivat osoittautuneet väärennetyiksi. Mihai oli innostunut päästyään keräämään rahaa perheelle. Mikään ei kuitenkaan ollut sellaista kuin hän oli kuvitellut. Mutta kun vieras poika törmäsi häneen, tapahtui jotain kummallista. Kuin unessa Mihai kävelee vieraaseen taloon, jossa hienosti pukeutunut vaalea nainen väittää olevansa hänen äitinsä.

Tuula Kallioniemi antaa konkreettisen esimerkin toisen asemaan asettumisesta, kun poikien osat todella vaihtuvat heidän itsensä voimatta vaikuttaa asiaan. Varsinaista selitystä roolien vaihtumiselle ei anneta eikä etsitä. Keskeistä onkin se, että kumpikin pojista joutuu elämään itselleen vierasta elämää.

Steffe on oppinut, että jokainen on oman onnensa seppä ja että elämässä pärjää, kun vain yrittää. Nyt hän kuitenkin huomaa olevansa avuton ja vailla vaihtoehtoja. Mihai puolestaan kummastelee yltäkylläistä elämää, johon hän on joutunut. Lukija voi samastua molempiin ja nähdä samalla omankin elämänsä uudessa valossa. Lisäksi kirja viestii, että ihmeitä voi tapahtua − ellei yhdellä tavalla niin toisella.

Merja Leppälahti