Elämä on ihanaa!

Nelli Hietalan aiempaan tuotantoon kuuluu kolme omintakeista, lähinnä aikuisille lukijoille suunnattua teosta. Miia Martikaisen kärsimysviikko sen sijaan on ehtaa nuortenkirjallisuutta, mikä ei toki tarkoita, etteikö teokseen kannattaisi tarttua myös niiden, joiden nuoruusvuodet ovat jo takanapäin.

Tarinassa 17-vuotias Miia jumittaa mökillä vanhempiensa kanssa vailla seuraa ja vailla nettiyhteyttä, ja alkaa ajankulukseen kirjata muistiin piinaviikon tapahtumia. Kirjalliset harrastukset kuitenkin keskeytyvät, kun rajuilma heittää saaren rantaan yllätysvieraita, miehen ja Miian ikäisen pojan, Tanelin.

Kaksikon komeasta moottoriveneestä on päässyt polttoaine loppumaan, ja myrskyn jälkeen Miia ja Taneli lähetetään bensanhakumatkalle mantereen puolelle, Miian kotikaupunkiin. Bensarahoille käy kuitenkin köpelösti ja nuoret joutuvat kehittelemään mitä mielikuvituksellisempia rahanhankintakeinoja. Samalla parivaljakko fiilistelee pikkukaupungin kesäkaduilla, remeltää kosteissa satamajuhlissa ja ihastuu toisiinsa.

Yhden vuorokauden ajan kestävä seikkailu pursuilee hyvää tuulta ja tuo mieleen ne ihanat kuumat kesäpäivät, jollaiset tuntuvat kuuluvan aina vain jonnekin menneeseen. Kommelluksia sattuu, mutta kaikki järjestyy, eikä kenellekään tule paha mieli. Virkistävää!

Hietala kirjoittaa nautittavan humoristisesti ja rennosti. Välillä minäkertoja-Miia on jo melkein liian taitava verbaaliakrobatiassaan ja kuittailuissaan, mutta enimmäkseen kuitenkin pysytään uskottavuuden ja luontevuuden rajojen sisäpuolella. Myös muut henkilöhahmot ovat aidon tuntuisia.

Erityisen hyvin Hietala on tavoittanut tekstiinsä pirskahtelevan, elämäniloisen tunnelman. Kupliva iloisuus säilyy jopa eka kerran ja muun eroottisen säpinän kuvauksessa, mikä on kunnioitettava saavutus.

Syvällisempiä teemoja ei kirjan vauhdikkaisiin käänteisiin piiloudu, ellei sellaiseksi laske elämästä riemuitsemisen viestiä. Vaikka Miialla on kaksi äitiä ja Taneli paheksuu rasismiin taipuvaista isäänsä, nämä aihelmat eivät nouse mitenkään erityisesti tarinassa esiin, ja hyvä niin!

Marjo Jääskä