Sisällys
Kieli on lihas, jota runo liikuttaa, Aino-Maria Kangas
Uuden lastenlyriikan kuvituksista löytyy runojen rytmi, Heli Halme
Leena Paasio ihanneammatissa, Katri Karasma
Myyttien uudelleenkirjoituksia lasten- ja nuortenkirjoissa, Rimma Erkko
Onnimanni-palkinto lasten- ja nuortenkirjastotyölle, Helmi Kalaja
Pixi-kirja: pieni, huokea ja lasten rakastama, Niklas Bengtsson
Lukutikku: Lukumummi-toiminta, Maarit Laurento
Seula
Haavi
Puntari
Summary, Maria Lassén-Seger
Pääkirjoitus: Kieli on lihas, jota runo liikuttaa
Tänä vuonna on juhlittu Kirsi Kunnaksen 100-vuotisjuhlaa, ja runo on valssannut valokeilaan. Kaikki ekaluokkalaiset ovat saaneet Kulttuurikeskus PiiPoon hankkeessa Haitulan taikahattu -kokoelman ikiomaksi, ja Runo-olohuoneet ympäri Suomea rakentavat lastenrunoille konkreettista tilaa. Kunnaksen pitkäaikainen työ runon puolestapuhujana kantaa edelleen hedelmää.
Vaikka lastenrunous on lastenkirjakentällä marginaalissa, sen asema on pysynyt vahvana. iltasatuhetki on monissa perheissä iltarunohetki ja päiväkodeissakin käytetään paljon runokortteja. Lastenkirjainstituutin Kirjakori-tilaston mukaan Suomessa julkaistiin viime vuonna 25 kotimaista lastenrunokirjaa, kun taas Ruotsissa vastaava luku oli neljä. Luvut toki vaihtelevat vuosittain, mutta trendi pysyy.
Pienet lapset osaavat runon tulkinnan luonnostaan: runo saa elää ja se antaa mielikuvien nousta vapaasti. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää. Kaverin kanssa voi keskustella runon herättämistä ajatuksista. Se on erityisen kätevää, jos lukemisen hetkellä sattuu istumaan keskustelukumppanin sylissä.
Toisto on lasten lempiasioita maailmassa, ja sattumoisin toisto on myös runon tehokeino. Toistuva sana, riimi tai äänne houkuttelee kokeilemaan, miten se liikuttaa suuta. Riimi pitää pintansa lastenrunossa ja muovautuu aina uusiin käyttötarkoituksiin. Tänäkin vuonna julkaistuista lastenrunoteoksista valtaosa on riimirunoa. Runokokoelmien lisäksi on tarjolla riimiteltyä tarinaa ja tietoa.
Lastenrunoudessa kuunnellaan rytmejä ja annetaan sanojen tanssia. Runot poikkeavat arkikielestä, ja siksi kieli itsessään on runoissa erityisen huomion kohteena. Kuinka hauskaa onkaan kasvaa käyttämään kieltä, jolla voi monin tavoin hupsutella! Lapsen arjesta tuttua tarttumapintaa runoissa toki on hyvä olla, jotta runoon tukeutuen voi nousta horjuville sananjaloille. Syli, uni, kuu ja pupu ovat lastenrunojen perussanastoa.
Runon kieli on aistielin, jolla sanoja maistellaan. Äännetasolta lautaselle kasataan rytmikkäät konsonantit ja keinuvat diftongit, ilmeikkäät ä- ja ö-kirjaimet. Sanatasolla tarjolla on rapisevia ja kohisevia onomatopoeettisia sanoja, jotka on pakattu täyteen tunnelmaa ja äänimaisemaa; ne ovat jo itsessään kuin pieniä runoja. Jälkiruokana on hykerryttävä mahdollisuus niputtaa sanoja vekkuleiksi yhdyssanoiksi: Pirtelöplörö! Väittäisinkin, että osasyynä elinvoimaiselle lastenrunollemme ovat juuri suomen kielen ominaispiirteet.
Tässä Onnimannin numerossa maistellaan kotimaisten lastenrunojen kuvitusta. Heli Halmeen artikkelissa tutkitaan, millä tavoin kuvitus tukee runoa. Ilahduttavan usein uudet runojulkaisut saavat rinnalleen hersyvät, taidokkaat värikuvat. Tervetuloa runojen herkkubuffettiin!
Aino-Maria Kangas
Tiivistelmä
Tänä vuonna on vietetty suomalaista lastenlyriikkaa uudistaneen kirjailija Kirsi Kunnaksen (1924–2021) syntymän 100-vuotisjuhlaa. Lastenrunous on saanut juhlavuonna entistä enemmän huomiota myös kouluissa ja kirjastoissa. Pääkirjoituksessaan Aino-Maria Kangas arvelee, että suomalaisen lastenlyriikan elinvoimaisuus selittyy suurelta osin suomen kielen ominaispiirteillä, jotka innostavat kirjoittamaan loppusoinnullista tai vapaamittaista lastenrunoutta. Kankaan esikoinen, lastenrunokokoelma Sänkymönkiäisen pyjamapäivä (WSOY 2024, kuv. Emmi Jormalainen) ammentaa lapsen arjesta ja innostaa ihmettelemään suomen kielen taipuisuutta.
Heli Halme on tutustunut viiteen uuteen lastenrunokokoelmaan nimenomaan kuvituksen näkökulmasta. Verrattuna lastenkirjakuvittamisen verrattuna lastenrunous edellyttää kuvittajalta enemmän kompromisseja ja mukautumista, koska aukeamalla on tavallisesti useampi, aihepiireiltään ja teemoiltaan erillinen runo. Toisaalta runokieli saattaa antaa muita kuvitustilauksia enemmän vapautta kuvittajan mielikuvitukselle.
Itämeri on keskeinen miljöö Leena Paasion nuortenkirjoissa. Paasion uusin nuortenromaani, Meren koskettamat (WSOY 2024) alkaa elämyksellisellä kohtauksella, jossa kuvataan matkustajalaiva Estonian uppoamista 30 vuotta sitten. Katri Karasman artikkelista käy ilmi, että Paasio sai kimmokkeen modernin orpotyttötarinan kirjoittamiseen luettuaan uudelleen Anni Swanin Iris rukan (1916).
Suomalais-ugrilainen ja skandinaavinen kansanperinne ja myytit näkyvät Rimma Erkon havaintojen mukaan nyt kiinnostavina uudelleenkirjoituksina lasten- ja nuortenkirjoissa. Suomalaisen kansalliseepoksen, Kalevalan, hahmot ovat edustettuina jopa tietokirjoissa sekä sarjakuvaromaaneissa. Erkko uskoo, että nykyinen lapsisukupolvi saattaa jopa tuntea suomalaisen kansanperinteen jo aikuisia paremmin.
Niklas Bengtssonin artikkeli valottaa minikokoisten pixi-kirjojen vaiheita. Tanskalainen kustantaja toi kirjat Frankfurtin kirjamessuille vuonna 1953 ja niiden menestys on jatkunut jo yli 70 vuotta Tanskan lisäksi Ruotsissa, Saksassa ja Suomessa. Suomessa pixi-kirjoja on ilmestynyt viime aikoina monissa kirjajoulukalentereissa. Bentgsson ehdottaa, että hankintahinnaltaan huokeat minikirjat otettaisiin myös osaksi lukemaan innostamista.
Lukutikku-palstalla kerrotaan vuonna 2012 kehitystä Lukumummi- ja vaari -toiminnasta, jossa ikäihmiset lukevat yhdessä lisätukea lukemiseen tarvitsevien alakoululaisten kanssa. Vuoden 2024 Onnimanni-palkinnon on saanut lasten ja nuorten lukutaitoa ja lukemista Seinäjoella valtakunnallisesti edistävä ERTE, jota rahoittaa Opetus- ja kulttuuriministeriö.
