Sisällys
Lasten- ja nuortenkirjat identiteetin rakennuspalikoina, Päivi Heikkilä-Halttunen
Toiseuden kokemuksia Suomessa ja Venäjällä, Maria Sann
Lea Pennanen ja Kustannus Z, Päivi Heikkilä-Halttunen
Leena Lehtolainen ja vihreä lohikäärme, Tuula Korolainen
Nykysadut liputtavat moniarvoisuuden puolesta, Jaana Ristimäki
Tulisielu ja siementen kylväjä, Riitta Kuivasmäki 1934–2022
Lukutikku, Tove Jansson ja varhaiskasvatuksen rakentaminen, Jussi Uotila
Seula
Haavi
Puntari
Pääkirjoitus: Lasten- ja nuortenkirjat identiteetin rakennuspalikoina
Lasten- ja nuortenkirjallisuus antaa jo luontevasti äänen ja tilan kaikenlaisille lapsille, jotka ovat tulleet Suomeen esimerkiksi ulkomaisen adoption, maahanmuuton tai pakolaisuuden kautta.
Jokaisella meistä on uniikit ja ainutkertaiset kulttuuriset sukujuuret. Ne voivat olla ulkopuolisille aivan näkymättömiä, ja nimenomaan siksi niiden sanallistaminen myös lasten- ja nuortenkirjoissa on niin tärkeää: jokaisen tarina on yhtä arvokas.
Juliana Hyrrin sarjakuvaromaani Auringonkukkameri (Suuri Kurpitsa) perustuu Hyrrin inkerinsuomalaisiin juuriin ja lapsuusmuistoihin. Kahden säeromaanin, Dess Terentjevan Ihanan (WSOY) ja J. S. Meresmaan Khimairan (Myllylahti), nuoret keskushenkilöt ovat toisen vanhempansa kautta suomenvenäläisiä. Nämä kolme kirjaa havainnollistavat eri tavoin kulttuurin, kasvuympäristön ja sosiaalisten suhteiden merkitystä oman identiteetin rakentumisessa.
Kuvittaja Maria Sann kertoo Onnimannin esseessään siitä, miltä tuntuu olla samaan aikaan venäläinen, suomalainen ja suomenruotsalainen.
Sann tuo kauniisti esiin lastenkirjojen mahdollisuuden kertoa pieniä yksilön tarinoita, joiden avulla lapsi ymmärtää paremmin ympäröivän maailman todellisuutta. ”Minulle lastenkirjallisuuden tärkein voima on sen kyvyssä vaalia humaanisuutta, jokaisen tarinan ainutlaatuisuutta ja erityisyyttä”, kirjoittaa Sann.
Samaan tavoitteeseen pyrkii Kustannus Z:n perustanut Lea Pennanen, joka haluaa tarjota lapsille ja nuorille mahdollisuuden tulla nähdyiksi ja kuulluiksi myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden tekijöinä. Kirjoituskilpailun kautta debytoineet Kustannus Z:n lapset ja nuoret kuuluvat Z-sukupolveen eli he ovat syntyneet 2000-luvulla. Lea Pennanen on tehnyt rohkean avauksen, ja toivon kustantamon kirjoille tässä jatkuvasti niukentuvassa kirjajulkisuudessa enemmän näkyvyyttä. Pennanen uskoo, että lasten ja nuorten aktiivinen osallistaminen edistää heidän kiinnostustaan kirjoihin ja lukemiseen.
Lastenkirjainstituutin vuoteen 2025 yltävä pitkän tähtäimen strategia korostaa yhdenvertaisuutta. Ensi vuonna instituutin toiminnassa painotetaan lasten- ja nuortenkirjallisuuden saavutettavuutta. Myös Onnimannin eri numeroiden painotuksissa teema tulee näkymään vuoden 2023 aikana eri tavoin.
Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiivistelmä
Lasten- ja nuortenkirjallisuus antaa jo luontevasti äänen ja tilan kaikenlaisille lapsille, jotka ovat tulleet Suomeen esimerkiksi ulkomaisen adoption, maahanmuuton tai pakolaisuuden kautta. Jokaisella meistä on uniikit ja ainutkertaiset kulttuuriset sukujuuret. Ne voivat olla ulkopuolisille aivan näkymättömiä, ja nimenomaan siksi niiden sanallistaminen myös lasten- ja nuortenkirjoissa on niin tärkeää: jokaisen tarina on yhtä arvokas.
Kuvittaja Maria Sann kertoo Onnimannin esseessään siitä, miltä tuntuu olla samaan aikaan venäläinen, suomalainen ja suomenruotsalainen. Sann tuo kauniisti esiin lastenkirjojen mahdollisuuden kertoa pieniä yksilön tarinoita, joiden avulla lapsi ymmärtää paremmin ympäröivän maailman todellisuutta. ”Minulle lastenkirjallisuuden tärkein voima on sen kyvyssä vaalia humaanisuutta, jokaisen tarinan ainutlaatuisuutta ja erityisyyttä”, kirjoittaa Sann.
Vuonna 2021 perustettu Kustannus Z antaa äänen ja julkaisufoorumin lasten ja nuorten itse kirjoittamille teksteille. Kustantamon nimi tarkoittaa Z-sukupolvea, eli lapsia, jotka ovat syntyneet 2000-luvulla. Vuosina 2021 ja 2022 on ilmestynyt jo kuusi lasten- ja nuortenkirjaa. Päivi Heikkilä-Halttusen haastattelussa kustantamon perustaja Lea Pennanen kertoo mm. siitä, kuinka lasten ja nuorten aktiivinen osallistaminen voi parhaimmillaan edistää heidän kiinnostustaan myös kirjoihin ja lukemiseen.
Suosittu suomalainen dekkaristi Leena Lehtolainen on pitkän tauon jälkeen kirjoittanut nuortenkirjan Vihreän lohikäärmeen risteys (Tammi), jossa esiintyy Lehtolaisen Maria Kallio -dekkarisarjasta tuttuja sivuhenkilöitä. Tuula Korolainen on haastatellut Lehtolaista, joka debytoi 1970- ja 80-luvulla teini-ikäisenä kahdella nuortenkirjalla. Uusi nuortendekkari ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kipupisteisiin ja perhedynamiikkaan.
Jaana Ristimäki on tutustunut uusimpiin satukirjoihin, joita on ilmestynyt aiempaa selvästi enemmän. Useampi teos käy kiinnostavaa vuoropuhelua klassisten satujen kanssa. Uusissa satukirjoissa traditiota halutaan kuitenkin uudistaa ja päivittää vastaamaan paremmin 2020-luvun arvoja ja maailmankuvaa. Henkilöhahmojen kirjo on saanut sateenkaaren sävyt ja lähes kaikissa kannustetaan enemmän tai vähemmän alleviivaavasti uskomaan itseensä ja hyväksymään myös muut ehdoitta.
Lastenkirjainstituutin ensimmäinen toiminnanjohtaja Riitta Kuivasmäki kuoli 88-vuotiaana 25. lokakuuta 2022. Hän toimi instituutin johtajana vuosina 1980–1999. Riitta Kuivasmäen elämäntyönä oli luoda pohja nykyisin jo varsin monipuoliselle suomalaiselle lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimukselle. Muistokirjoituksessa Lastenkirjainstituutin henkilökunta ja pitkäaikaiset ystävät ja yhteistyökumppanit muistelevat Riittaa lämpimästi.
