Sisällys
Impivaarasta barrikadeille, Päivi Heikkilä-Halttunen
Kotimme on tulessa, Mia Rönkä
Kansakunnan kaapin päältä Koiramäkeen, Seitsemän veljestä 150 vuotta, Tuula Korolainen
”Lehtenne on kullanarvoinen”, Kaisa Laaksonen
Nuorten aikuisten kirjallisuus luottaa genrelukijoihin, Markku Soikkeli
Selkokieli haastaa aina tekijänsä, Päivi Heikkilä-Halttunen
Kompassi,Valtakieliltä saame(i)ksi, Irene Piippola
Lukutikku, Hiljaiset kirjat porttina vuorovaikutukseen, Juli-Anna Aerila & Johanna Lähteelä
Seula
Haavi
Puntari
Summary, Maria Lássen-Seger
Lasten ja nuorten kirjastotyön liite, tuottaja Erte / Lubu
Pääkirjoitus:
Impivaarasta barrikadeille
Elin lapsuuden merkittävät vuodet 1970-luvulla. Makuuhuoneen ovessa oli Lars ja Tove Janssonin Suomen Luonnonsuojeluliitolle tekemä juliste, jossa Muumipappa äyskäröi merestä öljyä. Tuijottelin sitä usein ennen nukahtamista.
Huoli luonnon tuhoutumisesta näkyi myös lapsuuteni lastenkirjoissa.
Leena ja Inari Krohnin kuvakirjassa Vihreä vallankumous lapset uhmaavat kaupungin byrokraatteja ja käynnistävät mellakan, jotta vehreä puisto ei jää asvaltin alle. Krohnien toisessa lastenkirjassa Tyttö joka kasvoi minua kiinnosti tarina Tavaran Taarasta, joka hamstrasi niin paljon tavaraa, että muu perhe ei enää mahtunut lainkaan yhteiseen kotiin.
Ensimmäinen omilla rahoilla ostamani kirja oli Kaarina Helakisan ja Katriina Viljamaa-Rissasen kuvakirja Elli velli karamelli. Siinä viisivuotias pikkutyttö estää toimillaan kotikaupunkinsa saastumisen. Elli puolustaa kädet puuskassa kiipeilypuutaan ja vaatii tehtailija Hattua lopettamaan myrkkypäästöt. Pikkutytön päättäväisyys koituu koko kaupungin pelastukseksi: Elli palkitaan ansiomitalilla ja Hattu häipyy vähin äänin kaupungista.
Lähes 50 vuotta sitten lapset nousivat barrikadeille puolustamaan lähiluontoa vain lastenkirjoissa. Lastenkirjojen avulla haluttiin auttaa lapsia jäsentämään maailmankuvaansa ja aktivoimaan heitä omaan itsenäiseen ajatteluun. Kirjojen fokus pidettiin visusti lapsen tasolla.
Ruotsalaisen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin esimerkin kannustamana myös tavalliset lapset ja nuoret ovat nyt havahtuneet, että yhteinen joukkoliike voi viedä asioita eteenpäin.
Luonto ja lähiympäristön muutokset ovat esillä myös syksyn Onnimannissa. Ympäristöekologian tutkija Mia Rönkä on paneutunut uusimpiin ympäristöä ja ilmastonmuutosta käsitteleviin lastenkirjoihin.
Aleksis Kiven klassikossa Jukolan veljekset elävät Impivaaran lintukodossa, missä ei ollut vaaraa saasteista, ekosysteemin horjumisesta tai eläinten sukupuutosta. Tuula Korolainen esittelee Seitsemästä veljeksestä eri aikoina tehtyjä lasten ja nuorten versioita. Anna Pölkin artikkelissa selviää, että L. M. Montgomeryn Anna löysi voimaa luonnosta.
Lehden liitteessä on asiaa lasten ja nuorten kirjastotyöstä, tietoa uusimmista hankkeista, hyvistä käytänteistä sekä naapurimaan Ruotsin toimenpiteistä PISA-tulosten parantamiseksi. Kaksikielisen liitteen materiaalin on tuottanut lasten ja nuorten lukemista edistävien kirjastopalvelujen valtakunnallista erityistehtävää Seinäjoella luotsaava Erte kehityspäällikkö Mervi Heikkilän johdolla.
Onnimannin kolmosnumero leviää liitteen ansiosta kaikkiin Suomen yleisiin kirjastoihin.
Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiivistelmä
Ympäristöaiheet alkavat olla jo valtavirtaa myös lastenkirjallisuudessa. Ympäristöekologian tutkija Mia Rönkä on tutustunut uusimpiin ilmastonmuutokseen ja ympäristön suojeluun liittyviin kotimaisiin ja käännettyihin lastenkirjoihin. Vaikka tarjonta on monipuolinen, kaikkein pienimmille lukijoille kaivataan vielä lisää luettavaa. Rönkä esittää myös toiveen, että ympäristöaiheitä kasittelevissä kirjoissa käytettäisiin havainnollista valokuvakuvitusta piirroskuvituksen rinnalla. Hän muistuttaa myös, että ympäristötietoisuuden herättäminen ei saisi kuitenkaan synnyttää lapsessa ympäristöahdistusta.
Tuula Korolainen esittelee Aleksis Kiven (1834–1872) Seitsemästä veljeksestä eri aikoina tehtyjä lasten ja nuorten versioita. Suomalaisen kirjallisuuden ylittämätön klassikko ilmestyi 150 vuotta sitten, vuonna 1870. Ensimmäinen lasten versio julkaistiin jo vuonna 1891, mutta vasta vuonna 1938 ilmestynyt kuvitettu adaptaatio puhutteli aidosti nuoria lukijoita. Nykyisin lapset ja jopa monet aikuiset tuntevat teoksen parhaiten Mauri ja Tarja Kunnaksen koiramaisena versiona Seitsemän koiraveljestä (engl. 2003, The Seven Dog Brothers, translation William Moore).
Markku Soikkeli havainnollistaa artikkelissaan genrevalikoimaltaan nykyisin tavattoman monipuolista YA-kirjallisuutta. Hän pohtii kiinnostavasti YA:n laajaa lukijakuntaa ja siitä aiheutuvia haasteita esimerkiksi markkinoinnille. Moni YA-romaani voi nykyisin olla yhtä ”katu-uskottava” ja inspiroiva sekä 12– että 34-vuotiaan mielestä. YA-kirjallisuutta hyödynnetään entistä enemmän myös kouluopetuksessa, koska lyhyttempoiset tekstit sopivat nuorille, joiden keskittymiskyky on heikentynyt.
Selkokirjallisuuden tarjonta on Suomessa ilahdtuttavasti lisääntynyt viime vuosina. Valtaosa kirjoista on suunnattu nimenomaan lapsille ja nuorille. Selkoteksteistä hyötyy entistä isompi ryhmä erilaisia ja eri ikäisiä lukijoita, ja siksi olisi tärkeää, että tieto runsaasta valikoimasta tavoittaisi myös ammattikasvattajat aiempaa paremmin. Päivi Heikkilä-Halttunen on haastatellut kolmea aktiivista lasten ja nuorten selkokirjojen tekijää, joiden mielestä selkokirjat lisäävät lukemisen tasa-arvoa. Selkokirjavalikoimasta löytyy nykyisin jopa fantasiaa, dekkareita ja kauhua. Valitettavan usein selkokirjojen kansikuvat ja kuvitukset vähättelevät vielä lukijakuntaansa. Tarvetta olisi erityisesti selkokirjallisuuteen liittyvälle tutkimukselle sekä selkotekstien kuvittajien koulutukselle.
Opettajille suunnatulla Lukutikku-palstalla Johanna Lähteelä ja Juli-Anna Aerila esittelevät sanattomien ns. hiljaisten kirjojen (silent books) pedagogisia mahdollisuuksia osana opetusta. Irene Piippola muistuttaa Kompassi-palstalla, että alkuperäisen saamelaisen lastenkirjallisuuden rinnalla ilmestyy entistä enemmän saamennoksia kirjoista, tv-sarjoista ja animaatioista, jotka ovat valtakielisten lasten suosiossa. Esimerkiksi Tove Janssonin muumikirjoihin pohjaava uusi Muumilaakso-animaatiosarja (saam. Mumenvággi) on saanut innostuneen vastaanoton.
Onnimannin lopussa olevasta liitteestä löytyy ajankohtaista tietoa lasten ja nuorten kirjastotyöstä, uusimmista hankkeista ja hyväksi havaituista käytänteistä sekä Ruotsin toimenpiteistä PISA-tulosten parantamiseksi. Kaksikielisen liitteen materiaalin on tuottanut lasten ja nuorten lukemista edistävien kirjastopalveluiden valtakunnallista erityistehtävää Seinäjoella hoitava Erte.
Syksyn Onnimanni leviää kaikkiin Suomen yleisiin kirjastoihin.
Summary
Environmental issues are becoming mainstream also in children’s literature. Mia Rönkä, specializing in environmental ecology, has looked at the latest children’s books in Finnish dealing with climate change and environmental protection. The supply is diverse but lacking in reading matter for the very youngest. Rönkä wishes that books dealing with environmental issues would use more graphic photos along with drawn illustrations. Also, she confirms that raising environmental awareness must not arouse anxiety among children.
Tuula Korolainen presents retellings for young readers of Aleksis Kivi’s (1834-1872) novel Seven Brothers. This insurmountable Finnish classic was published 150 years ago, in 1870. The first version for children emerged already in 1891, although the illustrated adaption from 1938 was the first one to truly speak to young readers. Today, children and even many adults know the novel mainly through Mauri and Tarja Kunnas’ canine version The Seven Dog Brothers, translated by William Moore in 2003.
Markku Soikkeli explores the remarkably wide range of genres within young adult fiction today. He considers its wide readership and thereby the challenges for e.g. the market. Today, many YA-novels have street credibility among 12- as well as 34-year-old readers. YA fiction is also increasingly often used at school, since shorter texts suit young people with shorter attention spans.
The supply of Finnish books written in plain language (“selkokieli”) has lately increased in order to meet a growing demand. Most of these books are addressed to children and teenagers, although anyone learning a new language (e.g. immigrants) or beginning to read can benefit from them. Knowledge about such books ought, therefore, to reach also educators within vocational training. Päivi Heikkilä-Halttunen has interviewed three writers of books in plain language, who believe they increase equality among readers. Nowadays, there are plain language versions of fantasy, crime and horror fiction. Regrettably often, however, the cover pictures and illustrations underrate readers. Thus, there is a need for research on literature in plain language, as well as training for those who illustrate these books.
In the Lukutikku-column aimed at teachers, Johanna Lähteelä and Juli-Anna Aerila demonstrate the pedagogical possibilities of wordless or silent books within teaching. In the Kompassi-column, Irene Piippola reports that in addition to original Sami children’s literature, more Sami translations of favourite children’s books, tv-series and animations in the dominant language are made than ever before. For example, the Sami translation Mumenvággi of the newly animated Moomin-series based on Tove Jansson’s Moomin-books has been enthusiastically received.
The appendix at the end of Onnimanni includes current information about library work with children and teenagers, new projects and best practices, as well as Sweden’s plan of action to improve their PISA-results. The material for the bilingual appendix is produced by Seinäjoki-based Erte/Lubu, which is responsible for improving library services nationwide to support reading among young people. The project is funded by the Ministry of Culture and Education.
The autumn issue of Onnimanni is distributed to all Finnish public libraries.
Translation Maria Lassén-Seger
