Sisältö
Johanna Hulkko: Niin hienoa että huimaa
Kerttu Jokela: Pernilla Stalfelt inspiroituu lapsista
Outi Oja: Han, hon vai hen?
Päivi Heikkilä-Halttunen: Merja Otava, 80 – aikansa kirjallinen julkkis
Anne Hollsten & Sirke Happonen: Lukukokemuksia, fantasiaa ja käännöstutkimusta
Päivi Brink: PRAESA luo lukuintoa Etelä-Afrikassa
Niina Into: Monta kulmaa lapsuuteen
Lukutikku
Seula
Haavi
Puntari
Summary
Pääkirjoitus: Niin hienoa että huimaa
Olen touhunnut kohta vuoden Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana. Tittelikasa on sen verran painava, että olen mieluusti aivan tavallinen puhis.
Lastenkirjainstituutin aktiivivoimiin liittyminen on ollut yksi parhaista päätöksistäni pitkään aikaan. Harvoin olen kohdannut niin aktiivista ja innostunutta työnteon tapaa kuin instituutilla. Se innostaa minua myös päivätyössäni kirjailijana ja luovan kirjoittamisen opettajana.
Olen oppinut valtavasti niin yhdistystoiminnasta kuin lastenkirjallisuuden ja kuvitustaiteen kentästäkin. Kuusitoistahenkinen hallituksemme on suuri, mutta niin täynnä alansa asiantuntijoita ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden rakastajia, että työmme on sujunut joustavasti ja antaumuksella. Siihen vielä päälle instituutin vakiväki ja harjoittelijat sekä Onnimannin toimittajat ja avustajakaarti, niin kertaheitolla saa sellaisen läjän kirjallisuustietoa, että heikompaa huimaa.
Edessä on monenlaista kiinnostavaa. Hallitus ja instituutin väki ovat viimeistelemässä strategiatyötä, joten ensi vuoden alussa voimme esitellä teille Lastenkirjainstituutin suunnan ja tuulet vuosiksi 2016–2020. Tavoitteet ja toimintatavat sekä yhdistyksen säännöt antavat yhdessä vahvan tukipuun edistää lasten- ja nuortenkirjallisuutta, lastenkirjataidetta ja kehittää ainutlaatuista erikoiskirjastoamme.
Entä sitten te, armaat jäsenet? Teistä olen kuullut valitettavan harvoin. En ole oikein vielä itsekään hahmottanut, miten ottaisin teihin yhteyttä. Ehkä hihkaisenkin siis tässä ja nyt: ”Hei! Täällä ollaan, teitä varten.”
Jäsenten nimiä näkyy välillä hallituksen kokousten asialistoissa. Aina on mukana liittyneitä, aina niitä, jotka haluavat erota yhdistyksestä. Jokainen eroava harmittaa erikseen. Mitä teimme väärin, mitä pitäisi tehdä toisin?
Kun strategiatyössä kartoitimme toimintaympäristön muutoksia, kävi selväksi, että yhdistystoiminta on menettänyt suosiotaan Suomessa laajasti. Onko yhdistysten aika ohitse? Käpälöivätkö kaikki vain kotona omia mobiililaitteitaan eivätkä jaksa kiinnostua yhteisten asioiden hoitamisesta?
Kärjistän, myönnän. Haluan silti ehdottomasti tietää, jos kannatusyhdistys ja Lastenkirjainstituutti eivät enää palvele teidän tavoitteitanne. Pyydän myös avaamaan syitä, jos kaikesta huolimatta päädytte eroamaan. Te olette jokainen instituutille ja sen toiminnalle tärkeitä. Haluamme kehittyä muuttuvan maailman mukana.
Myös jäsenedut ollaan ottamassa uuteen pohdintaan. Mitä sinä toivot jäsenmaksusi vastineeksi?
Sen kuitenkin tiedän, että Suomen parasta ja ajantasaisinta lasten- ja nuortenkirjallisuustietoutta löytyy instituutin ja Onnimanni-lehden kautta. Olen niistä ja kaikista niiden eteen uurastavista valtavan ylpeä.
Johanna Hulkko
Tiivistelmä
Johanna Hulkko, Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistyksen uusi puheenjohtaja, kertoo pääkirjoituksessa innostavista kokemuksistaan instituutissa. Tärkeimpänä hankkeena nousee esiin instituutin strategia vuosiksi 2016 – 2020.
Outi Oja kirjoittaa ruotsalaisista kuvakirjoista, joissa halutaan rikkoa perinteistä tapaa nähdä sukupuoli. Ojan mukaan lastenkirjallisuutta käytetään tietoisesti sukupuolipolitiikan välineenä. Androgyynien päähenkilöiden ja uudistuvien roolien lisäksi on lanseerattu uusi pronomini hen, joka aluksi aiheutti väittelyä, mutta pääsi lopulta sanakirjoihin.
Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa kirjailija Merja Otavasta, joka nousi julkisuuteen 1950-luvun lopussa suomalaisen tyttökirjan uudistajana. Hänen esikoisteoksensa Priska (1959) voitti kustantamon kilpailun ja teki kirjoittajastaan julkisuuden henkilön. Otava uudisti tyttökirjallisuutta älyllisen nuorisokuvauksen suuntaan. Kirjailijan lyhyt, moderni ilmaisu, näkökulmatekniikka ja samastumiskeinot, kuten nuorisoslangi ja viittaukset muoti-ilmiöihin, saivat kiitosta sekä kriitikoilta että nuorilta.
Anna Hollsten ja Sirke Happonen ovat koonneet katsauksen Helsingin yliopistossa tehtävään lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimukseen. Tutkimusta tehdään monissa oppiaineissa ja eri laitoksilla, ja niissä ylitetään ainerajoja. Käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa tutkitaan erityisesti lukutaitoa ja -harrastusta ja lastenkirjallisuuden opetusta mutta myös kuvakirjoja, mm. muumikirjoja, ja kirjojen ideologista taustaa. Kirjallisuusaineissa ovat suosittuja mm. fantasiakirjallisuus ja sukupuolen tutkimus. Käännöstieteessä aiheita ovat mm. L. M. Mongomeryn ja Mauri Kunnaksen käännökset ja venäläisen lastenkirjallisuuden historia.
Mervi Heikkilä kirjoittaa Seinäjoella sijaitsevasta Tanelinrannan koulusta, jossa on kehitetty keinoja lukuharrastuksen motivoimiseen ja aktivoimiseen. Toiminnan kivijalkana on laadukas koulukirjasto; aktiviteetit vaihtelevat lukudiplomin suorittamisesta omaan kirjoittamiseen.
Päivi Brink esittelee eteläafrikkalaisen PRAESA-järjestön, joka voitti tämän vuoden Astrid Lindgren Memorial Awardin. Brink on haastatellut järjestön johtajaa Carole Blochia, joka kertoo järjestön toiminnasta, mm. aikuisten mentoroinnista ja lasten lukukerhoista.
Niina Into raportoi kansainvälisestä Fragile Subjects: Childhood in Literature Arts and Medicine -konferenssista, joka pidettiin kesällä Suomessa, Turussa.
Uutisissa kerrotaan mm. IBBY Finlandin ehdokkaat IBBYn kunnialistalle, joka julkistetaan elokuussa 2016 Uudessa-Seelannissa. Ehdolla ovat kirjailijat Kirsti Kuronen (Paha puuska, Karisto 2015), Tove Appelgren (Vesta-Linnea i månskenet, Schildts & Söderstöms 2013, kuv. Salla Savolainen), Elina Helander-Renvall (Auringon tytär, Mäntykustannus 2012, toim. Sisko Ylimartimo, useita kuvittajia) sekä kuvittaja Elina Warsta (Koira nimeltään Kissa, Teos 2015, teksti Tomi Kontio) ja kääntäjä Sarianna Silvonen (Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa, Gummerus 2014, kirjailija Catherynne M. Valente).
Tiivistelmä
In the editorial, the new chair of the institute’s supporters’ association Johanna Hulkko, relates her inspiring experiences at the institute. One important initiative is the new strategy for 2016 – 2020.
Kerttu Jokela has interviewed Pernilla Stalfelt, a Swedish writer, about her non-fiction books. The Poop Book, The Death Book, The Hair Book, etc, are a fascinating combination of facts, associations and humorous pictures. Stalfelt believes in children´s intelligence and is inspired by them. She also likes to get feedback and changes her books from time to time.
Outi Oja writes about Swedish picturebooks, which interrogate traditional gender roles. Oja argues that children’s literature is deliberately used as a gender political tool. Apart from androgynous main characters and new roles, some picturebooks have introduced the pronoun hen. This initially much debated new word is now accepted and included in dictionaries.
Päivi Heikkilä-Halttunen presents author Merja Otava, who in the late 1950s became known as a reformer of the Finnish girls’ book. Her debut novel Priska (1959) won a writer’s competition and made Otava a public figure. Otava introduced the intellectual depiction of youth into her girls’ books. Her short, modern expressions, use of perspective and means of identification, such as youth slang and references to current fads, were appreciated by both critics and young readers.
Anna Hollsten and Sirke Happonen have compiled an overview of children’s and young adult literature research at the University of Helsinki. Research is carried out within and across various subject areas and departments. Within the Faculty of behavioural sciences, researchers focus on reading skills and habits, as well as teaching children’s literature, but also on picturebooks, the Moomin-books and ideology in children’s books. Researchers within literary subject areas favour e.g. fantasy and gender studies; whereas researchers within translation studies work with e.g. translations of L. M. Montgomery and Mauri Kunnas, as well as the history of Russian children’s literature.
Mervi Heikkilä writes about the school Taneliranta in Seinäjoki and their methods to promote and activate reading. The basis for their work is a high-quality school library and the activities range from taking a reading diploma to creative writing.
Päivi Brink presents the South-African organisation PRAESA, who won this year’s Astrid Lindgren Memorial Award. Brink has interviewed Director Carole Bloch about PRAESA’s activities e.g. adult mentoring and reading clubs for children.
Niina Into reports from the international conference Fragile Subjects: Childhood in Literature Arts and Medicine arranged in Turku this summer.
In the news section, we learn e.g. that the Finnish candidates for the IBBY Honour List to be published in August 2016 in New Zealand are: authors Kirsti Kuronen (Paha puuska, Karisto 2015), Tove Appelgren (Vesta-Linnea i månskenet, Schildts & Söderstöms 2013, ill. Salla Savolainen), Elina Helander-Renvall (Auringon tytär, Mäntykustannus 2012, red. Sisko Ylimartimo, several illustrators); illustrator Elina Warsta (Koira nimeltään Kissa, Teos 2015, author Tomi Kontio); and translator Sarianna Silvonen (Tyttö joka putosi Satumaan alle ja juhli varjojen valtakunnassa, Gummerus 2014, author Catherynne M. Valente).
