Onnimanni 2/2016

Onnimanni-lehden 2/2016 kansi

Onnimanni 2/2016

Kirjastonhoitaja Päivi Nordling kertoo pääkirjoituksessa 25 työvuodestaan Lastenkirjainstituutin kirjastossa, kirjaston tehtävistä ja kehitysaskelista sekä tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Jyrki Liikka on haastatellut näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliusta, josta on tullut suomalaisen television uusi satusetä. Petelius pitää iltasatuja tärkeänä, myös televisiossa, koska ne edistävät kuuntelun ja puhumisen taitoja ja kykyä olla yhdessä. Peteliuksen mielestä saduissa tiivistyy koko elämä, ja hän itse saa voimaa sekä saduista että lapsista.

Paula Halkola kertoo suomalaisesta klassikkokuvittajasta Maija-Kaarina Nenosesta, jonka satukuvituksista LKI on koonnut kiertonäyttelyn ja julkaissut korttisarjan.

Lukutikku-palstalla lastentarhanopettaja Sini Alén kirjoittaa satujen käytöstä päiväkodissa. Hän sanoo, että lapset innostuvat saduista, jos opettaja on innostunut. Sadut synnyttävät jännitystä ja naurua, mutta Alén käyttää niitä myös opettaakseen eri asioita äidinkielestä ja etiikasta matematiikkaan. Satuja luetaan, kerrotaan, piirretään ja askarrellaan ja niitä esitetään näytelminä myös aikuisille.

Päivi Heikkilä-Halttunen on haastatellut kuvittaja Marjo Nygårdia, joka on kuvittanut lastenkirjoja, tietokirjoja ja oppikirjoja ja tehnyt lehtikuvituksia. Nygård vertaa kuvittajaa sirkuslaiseen ja kuva-automaattiin: välillä on mentävä riskialueille ja oltava luova, mutta esimerkiksi oppikirjakuvituksissa on seurattava ohjeita. Impulsiiviselle taiteilijalle kurinalaisuus on joskus vaikeaa, mutta toisaalta pitkäjänteinen työ tuo perheelle elantoa. Vaativa oppikirjakuvittaminen on Nygårdin mielestä aliarvostettua.

Lastenkirjakuvituksillaan Nygård haluaa tarjota vaihtoehdon ohjelmien ja pelien digitaaliselle kuvatykitykselle ja antaa lapsen kuvitella itsensä kuvan sisään. Hän käyttää digikuvitusta yksinkertaisissa töissä, mutta pitää enemmän maalaamisesta ja sekatekniikasta, joissa kuvia saa työstää kunnolla.

Päivi Nordling esittelee LKI:n Kirjakori-näyttelyn pohjalta vuoden 2015 lasten- ja nuortenkirjatuotantoa Suomessa. Kirjoja julkaistiin yli 1000, ja valikoima on vaihteleva ja myös aikuisia lukijoita houkutteleva. Yhtenä trendinä on huumorin ja vakavien aiheiden yhdistäminen. Suosittuja aihepiirejä ovat mm. perhekuviot, minäkuva ja  tunnetaidot ja nuortenkirjoissa dystopiat. Myös selkokirjoja ja helppolukuisia teoksia on saatavilla, lastenrunoja julkaistaan runsaasti, ja kuvakirjojen oheen on syntynyt kuvaromaaneja. Lastenkirjoja ilmestyy suomen lisäksi ruotsiksi ja saameksi, ja kirjallisuusvienti muilla kielillä on nousussa.

Sara Kokkonen kirjoittaa L. M. Montgomeryn päiväkirjoista, jotka kiinnostavat nyt Suomessa Vappu Kannaksen väitöskirjan vuoksi. Kannaksen tutkimus The Forlorn Heroine of A Terribly Sad Life Story – Romance in the Journals of L. M. Montgomery  tarkastettiin Helsingin yliopistossa joulukuussa 2015. Kannas tarkastelee Montgomeryn päiväkirjoja kirjallisuudentutkimuksen pohjalta, kun taas aiemmat tutkijat ovat yleensä etsineet elämäkerrallista taustatietoa kirjailijasta. Kannaksen mukaan päiväkirjat ovat Montgomeryn luovaa tuotantoa, jota hän editoi julkaisuksi koko elämänsä ajan.

Uutisissa kerrotaan mm., että Suomen ehdokkaina Pohjoismaisen neuvoston lasten- ja nuortenkirjapalkinnon saajiksi ovat Tomi Kontion ja Elina Warstan kuvakirja Koira nimeltään kissa (Teos 2015) sekä Sanna Tahvanaisen ja Jenny Lucanderin kuvakirja Dröm om drakar (S & S 2015).

Summary 2/2016

In the editorial, librarian Päivi Nordling writes about working for 25 years at the Institute’s library and about the tasks, the development, and future possibilities of the library.

Jyrki Liikka has interviewed actor Pirkka-Pekka Petelius, who tells fairy tales for children on Finnish television. Petelius thinks that bedtime stories are important, also on television, because they promote listening, speaking and social skills. All aspects of life are condensed in the fairy tale, says Petelius, who draws strength from the stories and from the child audience.

Paula Halkola presents the Finnish fairy tale illustrator Maija-Kaarina Nenonen whose work is on display in a touring exhibition and in a series of postcards produced by the Institute.

Kindergarten teacher Sini Alén writes about how fairy tales are used in nursery schools. She claims that children get excited about fairy tales when their teacher is excited. Fairy tales generate excitement and laughter, but Alén also uses them for teaching everything from native language skills to ethics and mathematics. The fairy tales are read, told, drawn and performed for adults.

Päivi Heikkilä-Halttunen has interviewed Marjo Nygård, who has illustrated children’s books, nonfiction books, textbooks, and magazines. Nygård likens illustrators to roustabouts and picture machines. Sometimes you have to take risks and be creative, sometimes – and especially when illustrating textbooks – you have to follow instructions. Disciplining yourself can at times be difficult for the impulsive artist, but perseverance is needed in order to make a living. According to Nygård, illustrating for textbooks is both demanding and underrated.

With her children’s book illustrations Nygård wants to offer an alternative to the vast amount of digital imagery provided by computer programmes and games. She wants children to be able to imagine themselves within her pictures. She uses digital techniques occasionally, but favours painting and mixing techniques which are more demanding.

Päivi Nordling presents the Institute’s Kirjakori-exhibition about Finnish children’s and young adult books published in 2015. Over 1000 books were published last year with a varied range that appeals also to adult readers. One trend is the blending of humorous and serious subject matter. Popular themes are e.g. family life, self-image, and – among young adult books – dystopias. Easy-to-read books are available, children’s poetry abounds, and alongside picturebooks there are graphic novels. Children’s books are published in Finnish, Swedish and Sami and the book export in other languages is increasing.

Sara Kokkonen writes about L. M. Montgomery’s diaries, which are topical because of Vappu Kannas’s recent doctoral dissertation. Kannas defended her thesis The Forlorn Heroine of A Terribly Sad Life Story – Romance in the Journals of L. M. Montgomery at the University of Helsinki in December 2015. Kannas explores Montgomery’s diaries as literature, whereas previous researchers have tended to study them for biographical information about the author. According to Kannas, Montgomery’s diaries are part of her creative oeuvre, which she edited for publication throughout her life.

In the news section, we learn e.g. that the Finnish candidates for the Nordic Council Children and Young People’s Literature Prize are Tomi Kontio and Elina Warsta’s picturebook Koira nimeltään kissa (Teos 2015) and Sanna Tahvanainen and Jenny Lucander’s picturebook Dröm om drakar (S & S 2015).

Pääkirjoitus: Näköalapaikalla

Alpeilta avautuva äärettömyys lumoaa patikoijan. Välillä näkymä pienenee järveltä nousevaan sumuun. Tunteja kestävä ukkosmyrsky sähköistää öiset vuorten kärjet. Myös Lastenkirjainstituutin kirjastonhoitajana koen olevani huippupaikalla: jäsentämässä ja jakamassa tarinoiden avaruutta.

Kun 25 vuotta sitten aloitin työni Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutissa, huokaisin niin kuin useimmat Lastenkirjainstituutissa vierailevat edelleen: ihana paikka! Olin tehnyt töitä yleisissä kirjastoissa, mutta lastenkirjoihin keskittynyt erikoiskirjasto oli uutta.

Ihanuuden kääntöpuolikin tuli toki tutuksi. Kirjastossa oli 23 000 kirjoituskoneella luetteloitua kirjaa ja 100 hyllymetriä luetteloimattomia. 1990-luvun talouspulassa töitä urakoitiin pienellä henkilökunnalla, mutta ilman bonuksiakin tuloksia syntyi.

Eniten kehitystä vauhditti tietenkin raha: opetusministeriö myönsi 280 000 markan avustuksen atk-luettelointiin. Vuonna 1995 aloitettiin uraauurtava työ eli lasten- ja nuortenkirjojen systemaattinen luettelointi asiasanoin, tiivistelmin ja osakohdetiedoin. Vastaavaa ei tehty muualla Suomessa eikä ulkomaisissa lastenkirjainstituuteissa.

2000-luvulla maan talous elpyi ja kirjaston toiminta vakiintui. Valoisat tilat Puutarhakadun suojellussa jugendtalossa houkuttivat uusia asiakkaita, näyttelyitä koottiin, näkyvyys lisääntyi. Luettelointi eteni apurahojen ja muutamien merkittävien lahjoitusten ansiosta. Onnetiksi nimetyn PrettyLib-kirjastojärjestelmän monipuoliset sisällöt ovat auttaneet tutkijoita ja kirjastojen tietopalvelua netissä vapaasti jo yli kymmenen vuotta. Reittejä tietokantaan on monta: Frank-monihaku, Kirjastot.fi:n Kirjastohakemisto, PIKI-verkkokirjaston SFX-linkityspalvelu, Kirjasammon Sivupiiri…

Suhtaudun työhöni intohimoisesti. Jokaisen käteeni tulevan kirjan sovitan jatkumoon, josta ammennan toimeksiantojen mukaan. Sisältöjen avaaminen, teemojen yhdistäminen ja tietojen välittäminen ovat olennainen osa vuosien saatossa kertynyttä ammattitaitoa, mistä iloitsen päivittäin. Myös asiakkaiden kiitos ilahduttaa – vaikka se ei tulisikaan englantilaisen lakritsisekoituksen muodossa niin kuin partiotyttöjen kevätvierailulla.

Monista työtovereista on tullut läheisiä. Pitkä työsuhde on kuin ystävyys: tulokset syntyvät yhdessä tekemällä, keskeneräisyyden hyväksyminen on vaikeaa. Kirjoja on nyt 40 000 enemmän kuin aloittaessani. Kirjastosta on vastannut koko ajan yksi vakituinen kirjastonhoitaja. Kukapa ei kaipaisi kollegaa vastuuta jakamaan ja uudistuksia toteuttamaan.

Kohtuullisin lisäpanostuksin voisimme laajentaa kirjaston asiantuntijaroolia edelleen, esimerkiksi koordinoida lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiasanoitusta Svenska Barnboksinstitutetin tavoin, osallistua kirjastojen yhteiseen verkkotietopalveluun sitoutuneesti tai vastata valtakunnallisen lukudiplomin laatimisesta. Vuoden kirjat -koonneista on jo suunnitelmia. Pääsy valtakunnalliseen Finna-hakupalveluun toisi kaikille instituutin aineistoille näkyvyyttä.

Luonnossa vaeltelu on hauskaa ja elämyksellistä– niin kuin lukeminenkin. Instituutti on keskikesän kiinni, mutta verkkosivujen aineistot palvelevat kaikkia kesälomaan katsomatta. Aurinkoista kesää!

Päivi Nordling