Sisällys
Yhteistyöllä eteenpäin, Kaisa Laaksonen
Lyhytproosaa yläkoululaisille, Annu Viheriälehto
Exlibris, rakkaudentunnustus kirjoille ja lukemiselle, Erkki Tuominen
Maija Karma sarjakuvien piirtäjänä, Leena Romu
Kirjakori 2024, Kaisa Laaksonen
Punni-palkinto Edith Arkolle, Päivi Heikkilä-Halttunen
In memoriam, Hannu Taina 1941–2025, Päivi Heikkilä-Halttunen
Haavi
Puntari
Summary, Maria Lassén-Seger
Pääkirjoitus: Yhteistyö auttaa taloudellisesti vaikeiden aikojen yli
Kirjallisuusalalla eletään keskellä jatkuvaa murrosta, johon vaikuttavat mm. kirjallisuuden digitalisaatio, tekoälyyn ja tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset sekä huoli lasten ja nuorten hiipuvasta lukuinnosta. Toistaiseksi lasten- ja nuortenkirjallisuus voi Suomessa hyvin: Lastenkirjainstituutin huhtikuussa julkaisemat Kirjakori-tilastot kertovat, että painettua lasten- ja nuortenkirjallisuutta julkaistaan yhä todella paljon, yli 1300 uutuuskirjaa vuodessa. Myös lasten- ja nuortenkirjojen lainaus yleisissä kirjastoissa on tilastojen mukaan kasvussa.
Samaan aikaan kulttuurialan leikkaukset ja kirjojen arvonlisäveron korotus ajavat tekijöitä ja kirja-alan toimijoita entistä ahtaammalle. Tilanne tuntuu ristiriitaiselta. Kenellekään ei ole epäselvää, että panostusta lukuintoon tarvitaan ja keinojakin on viime vuosina kehitetty monenlaisissa hankkeissa. Resursseja työhön on kuitenkin tarjolla aiempaa vähemmän. Samaan aikaan kun valtionrahoitusta leikataan, kilpailu säätiöiden apurahoista on kiristynyt entisestään.
Kulttuurialan leikkaukset osuvat kipeästi myös Lastenkirjainstituutin rahoitukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön toiminta-avustukseen kohdistuu tänä vuonna 26 prosentin leikkaus. Avustuksella rahoitetaan Lastenkirjainstituutin perustoimintaa. Siksi leikkauksella tulee olemaan pitkäaikainen vaikutus Lastenkirjainstituutin palveluihin ja tehtäväkenttään.
Olemme parhaillaan laatimassa uutta strategiaa, joka ohjaa Lastenkirjainstituutin toimintaa. Leikkausten keskellä strategiatyö on erityisen merkittävää, sillä strategia antaa samalla suuntaa sille, mihin toiminta tulevaisuudessa keskittyy. Pohjaa strategian laatimiseen tuo viime vuonna toteutettu jäsenkysely, jossa kuulimme jäseniltä, mikä on instituutin palveluissa tärkeintä.
Jäsenkyselyn tulokset ja kohtaamiset lasten, nuorten, aikuisten ja kirjallisuuden parissa tuovat kuitenkin uskoa Lastenkirjainstituutin ja muiden toimijoiden työn merkitykseen. Olemme oikealla asialla, ja vaikeistakin ajoista on mahdollista selvitä yhteistyöllä. Saamme työskennellä hienojen kirjojen keskellä ja niiden avulla on mahdollista kasvattaa lisää lukijoita. Yhdessä voimme vaikuttaa myös siihen, että parempia aikoja tulee.
Lastenkirjainstituutin toiminnan teemana on tänä vuonna lastenkirjallisuus ja yhteiskunta. Lastenkirjallisuuden yhteiskunnallinen merkitys on esillä mm. asiantuntijaseminaarissa syyskuun lopussa Tampereella. Tervetuloa mukaan kuulemaan aiheesta ja keskustelemaan yhdessä siitä, millainen merkitys lastenkirjallisuudella on ja miten yhteiskunnalliset aiheet näkyvät kirjallisuuden sisällöissä.
Kaisa Laaksonen
Tiivistelmä
Kulttuuriin kohdistuvat leikkaukset kurittavat laajasti alan toimijoita Suomessa. Opetus- ja kulttuuriministeriö leikkasi Lastenkirjainstituutin vuotuista toiminta-avustusta tänä vuonna 26 prosentilla. Lastenkirjainstituutin toimintastrategiaa ollaan parhaillaan uudistamassa. Instituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen toivoo pääkirjoituksessaan, että taloudellisesti haastavista ajoista selvitään yhteistyöllä.
Yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Annu Viheriälehto on lukenut nuorille suunnattuja uusia novelli- ja kertomuskokoelmia. Lyhytproosa on otollista aineistoa äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneille tekstin analyysiin ja toiminnallisiin harjoituksiin. Viime vuosina on ilmestynyt aiempaa enemmän selkokielellä kirjoitettuja novelleja. Ne antavat onnistumisen kokemuksia myös sellaisille oppilaille, jotka eri syistä eivät ole aiemmin olleet innostuneita lukemisesta.
Exlibrikset eli kirjanomistajamerkit ovat kiinnostava osa kirjakulttuuria. Exlibriksen kuva-aihe kertoo usein jotakin erityistä omistajastaan. Erkki Tuominen esittelee artikkelissaan suomalaisten lasten- ja nuortenkirjailijoiden ja kuvittajien exlibriksiä. Esimerkiksi Tove Jansson, Maija Karma sekä Aino Havukainen ja Sami Toivonen ovat tehneet sekä itselleen että kollegoilleen tai läheisilleen exlibriksiä. Kirjanomistajamerkkien kulta-aikaa elettiin 1940-luvulla sotavuosina, jolloin kirja oli yksi harvoista helposti saatavilla olevista kulttuurituotteista. Siksi myös niiden omistamisesta oltiin ylpeitä ja kotikirjasto haluttiin nimikoida henkilökohtaisella exlibriksellä.
Kuvittaja Maija Karma (1914–1999) uudisti pitkän uransa aikana suomalaisen lastenkirjan lapsikuvausta. Kirjallisuudentutkija Leena Romu on kartoittanut Karman lastenlehtiin erityisesti 1940–50-luvulla piirtämiä sarjakuvia, joita ei ole aiemmin juurikaan tutkittu. Karman sarjakuvat eroavat huumorin ja luontevan arjen kuvauksen osalta monista muista saman ajankohdan opettavista ja valistavista sarjakuvista. Leena Romu on löytänyt arkistoista kiinnostavia esimerkkejä siitä, kuinka Karma on hyödyntänyt sarjakuvakerronnalle tyypillisellä tavalla oman elämänsä aineksia läheisilleen lähettämissään kuvakertomuksissa.
Lastenkirjainstituutin jakaman Punni-palkinnon on saanut Edith Arkko selkokielisestä, kääntökirjaformaatissa julkaistusta nuortenromaanistaan Aurora/Eino (Hertta Kustannus 2024). Kääntökirja kuvaa samoja tapahtumia kahden yläkoululaisen näkökulmasta. Raati arvosti erityisesti Arkon taitoa kuvata kahta keskenään aivan erilaisista taustoista tulevaa nuorta sekä heidän vähittäistä tutustumistaan ja rakastumistaan. Arkko on työssään äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana saanut huomata, kuinka taidoiltaan ja lähtökohdiltaan erilaiset nuoret hyötyvät aiempaa enemmän selkokielisistä kirjoista.
Lastenkirjainstituutin vuotuisen Kirjakori-tilaston perusteella Suomessa ilmestyi viime vuonna hieman yli 1300 lasten- ja nuortenkirjaa. Lastenkirjojen määrän nousua selittää erityisesti lukutaidon alkuun suunnattujen helppolukuisten sarjakirjojen lisääntyminen. Yksittäisiä lastenromaaneja ja satukokoelmia ilmestyy sen sijaan hyvin vähän. Kotimaisia nuortenkirjoja ilmestyi ennätysmäärä, yhteensä 131 kappaletta. Käännöskirjojen tarjonta on entisestään kaventunut ja keskittynyt erityisesti englanninkielisiin teoksiin. Vuonna 2024 käännösten määrä jäi koko kirjatarjonnasta 45 prosenttiin, mikä on alhaisin luku koko Kirjakori-tilastoinnin historiassa. Vertailun vuoksi on kiinnostavaa, että Ruotsin lastenkirjainstituutin vastaavassa tilastossa käännöskirjojen määrä jäi enää kolmannekseen.