Sisällys
Lapsia havumetsässä ja kaupunkiluonnossa, Päivi Heikkilä-Halttunen
Lastenkirjoissa luonto on lähellä, Johanna Venho
Kasvikuvaus tarinallisissa kuvatietokirjoissa, Julia Karjalainen
Punni-palkinto Eveliina Talvitielle ja Jani Ikoselle, Päivi Heikkilä-Halttunen
Lastenkirjainstituutin kirjaston kuulumisia, Päivi Nordling & Anna Tiitinen
Näkökulmia Leena Krohnin uusimpiin lastenkirjoihin, Jussi Uotila
Värien ja muotojen mestari, Oili Tanninen 1933–2024
Pulssi: Luonnon lumoa ja tiedon jakoa, J. S. Meresmaa
Seula
Haavi
Puntari
Summary, Maria Lassén-Seger
Pääkirjoitus: Lapsia havumetsässä ja kaupunkiluonnossa
Lähestyvän kesän kunniaksi Onnimannin lukijat pääsevät nyt ihastelemaan lastenkirjojen luontoa.
Huoli luonnon monimuotoisuuden säilymisestä näkyy eri tavoin uusissa kotimaisissa lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjoissa. Kohderyhmästä riippumatta kirjoissa toistuvat luontokatoon sekä metsien suojeluun ja ennallistamiseen liittyvät isot ja tärkeät teemat.
Toni Lahtinen toteaa Seula-palstan arviossaan Kirsti Mannisen, Juha Kuisman ja Jussi Kaakisen tietokirjasta Muutosten maa: Suomen lasten ympäristöhistoria, että nykyisen etenevän ilmastonmuutoksen ja lisääntyvän ilmastoahdistuksen aikakaudella yksi lastenkirjallisuuden suurimpia haasteita on sen rooli ympäristökasvattajana. Lahtinen kysyy aiheellisesti, miten kasvattaa kaikkein pienimmistäkin lukijoista ekososiaalisesti sivistyneitä kansalaisia.
Lastenkirjoista löytyy nyt yllättävän paljon sydämen sivistyksen lisäksi myös tutkittua tietoa luontokadosta. Kerronnallisena tehosteena metsälle annetaan jopa inhimillisiä piirteitä: Leena Krohnin lastenkirjassa Luuta metsä ottaa sananmukaisesti jalat alleen paetessaan puun kaatajaa. Henna Ryynäsen kuvakirjassa Metsä muuttaa metsä suivaantuu siihen, että ihmiset eivät enää kunnioita sen elinympäristöä, vaan jättävät roskia luontoon. Niinpä Metsä riuhtaisee juurensa irti. Sen on tarkoitus muuttaa Turkuun, mutta vahingossa se päätyy Afrikan savannille, jossa asiat eivät ole yhtään paremmin.
Johanna Venhon ja Sanna Pelliccionin Metsämuistikirjan lapsisankari, Kaarna, järjestää hiljaisen vallankumouksen pelastaakseen lähimetsää joutumasta kaavoitetun kerrostaloalueen jyräämäksi. Johanna Venho luki lapsena lähes riekaleiksi kaksi 1970-luvun ekokriittistä lastenkirjaa, Kaarina Helakisan ja Katriina Viljamaa-Rissasen Elli velli karamellin ja Leena Rantasen Hyvää jokapäivää. Artikkelissaan Venho kertoo karttaneensa aiemmissa lastenkirjoissaan suoraa julistamista, sillä hän koki sen liian vaivaannuttavaksi ja jopa vanhanaikaiseksi. Metsämuistikirjaa kirjoittaessaan Venho kuitenkin huomasi, että joko suomalainen lastenkirjallisuus – tai hän itse – oli tullut taitekohtaan, jossa olikin täysin luontevaa ottaa lapsen aktiivisen toimijaroolin kautta kantaa metsien suojeluun.
Virpi Suutarin uusi dokumenttielokuva Havumetsän lapset seuraa vuoden ajan Metsäliikkeen ja Elokapinan nuoria ympäristöaktivisteja pelastamassa uhanalaisia metsäalueita. Suutari törmäyttää nuorten, heidän isovanhempiensa ja metsäteollisuuden näkökannat taitavasti siten, että dokumentin katsojan on suorastaan pakko miettiä omaa suhdettaan metsiin ja niiden suojeluun.
Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiivistelmä
Viime vuosina Suomessa on ilmestynyt poikkeuksellisen paljon eri kohderyhmille – lapsille, nuorille ja aikuisille – suunnattuja kirjoja, joissa korostuu huoli luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Niinpä myös Onnimanni luotaa tätä ajankohtaista aihepiiriä eri näkökulmista.
Lastenkirjallisuudelta vaaditaan nykyisen etenevän ilmastonmuutoksen ja ilmastoahdistuksen aikana myös kannanottoja ympäristökasvatukseen. Ekokriittiseen kirjallisuudentutkimukseen perehtynyt Toni Lahtinen on arvioinut Kirsti Mannisen, Juha Kuisman ja Jussi Kaakisen tietokirjan Muutosten maa: Suomen lasten ympäristöhistoria (Otava 2024). Hän kysyy aiheellisesti, kuinka tulevaisuuden lastenkirjoissa onnistutaan kasvattamaan kaikkein pienimmistäkin lukijoista ekososiaalisesti sivistyneitä kansalaisia.
Emilia Erfving, Miina Mäki ja Juha Kauppinen työstävät uusissa teoksissaan eri tavoin metsään, mereen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviä aiheita. J. S. Meresmaan haastattelussa he tuovat esille pyrkimyksensä tiedon välittämisen ohessa lisätä myös eri ikäisten lukijoiden oivallusta ja ymmärrystä luonnosta.
Kirjailija Johanna Venhon lastenkirjoissa lapset löytävät usein lähiluonnosta taian ja ihmeiden lisäksi myös rauhaa ja hiljaisuutta. Metsämuistikirja (Teos 2022, kuv. Sanna Pelliccioni) kertoo lapsesta, joka järjestää ”hiljaisen mielenosoituksen” lähimetsän pelastamiseksi. Aiemmin Venho koki hankalaksi ottaa lastenkirjoissaan suoraan kantaa ajankohtaisiin asioihin. Tämän lastenkirjan kohdalla hän kuitenkin huomasi, että vallitseva aika edellyttää uudenlaista lähestymistapaa.
Jussi Uotilan artikkeli keskittyy Leena Krohnin uusimpiin lastenkirjoihin. Krohnin lasten- ja aikuistenkirjoissa korostuvat samat ekologiset, yhteiskunnalliset ja yksilön olemassaoloa pohtivat teemat. Kolme uusinta lastenkirjaa on kirjoitettu runotarinan muotoon ja Krohn on myös kuvittanut ne itse,
Julia Karjalainen on tutkinut kirjallisuuden opinnäytteessään kasvikuvausta kolmessa tarinallisessa kuvatietokirjassa. Lastenkirjalle tyypillisesti kasveja on kirjoissa inhimillistetty, mutta samalla kirjat onnistuvat jakamaan tietoa kasveista myös osana koko ekosysteemin monilajista kommunikaatiota.
Lastenkirjainstituutissa 33 vuotta työskennellyt kirjastonhoitaja Päivi Nordling on jäänyt keväällä eläkkeelle. Päivi ja hänen seuraajansa Anna Tiitinen vaihtavat ajatuksiaan muuttuneista kirjastokäytänteistä ja erikoiskirjaston kokoelmien hallintaan liittyvistä tulevaisuuden haasteista.