Sisällys
Pikkujättiläisistä tietopaloihin, Päivi Heikkilä-Halttunen
Tietoa tiivistämässä, Ulla Lehtinen
Hyvin tehty kuvakirja hellii eri aisteja, Mira Piitulainen
Kirjakori 2020, Kaisa Laaksonen
Mediailmiö: lasten ajankohtaislehdet, Tuula Korolainen
Arto Kivimäki innostuu yhtä paljon antiikista ja Aku Ankasta, Terhi Jälänne-Kupias
Suloisuuden valkealta tieltä tummalle päilyvälle aallokolle, Anna Pölkki
Lukutikku: Lasten tietokirjat täydentävät ja inspiroivat opetusta, Kia Raevaara
Kompassi: Anna, ystäväni, Anna Pölkki
Seula
Haavi
Puntari
Pääkirjoitus:
Pikkujättiläisistä tietopaloihin
Lasten ja nuorten tietokirjallisuudella on pitkä ja vaiherikas historia. Jo varhaiset suomalaiset tietokirjailijat hyödynsivät teoksissaan edelleen käytössä olevia tehokeinoja. Antero Wareliuksen Enon opetuksia luonnon asioista (1845 ja 1856) rakentuu lapsen ja aikuisen dialogin varaan ja sitä voisi nykytermein kutsua faktioksi.
Yrjö Karilas kokosi lähes tuhatsivuiseen Pikkujättiläiseen (1924) yleistietoa eri aihepiireistä. Kirjasta ilmestyi lukuisia ajantasaistettuja uusia painoksia ja sitä lukivat yhtä innokkaasti lapset, nuoret ja aikuiset.
Tiiliskiven kokoisia lasten tietokirjoja ilmestyy vielä Internetin aikanakin. Nykylapsi hyötyy kuitenkin myös tarkasta aiherajauksesta, joka ei synnytä tietoähkyä. Hyvä lasten tietokirja saa aikaan suoranaisen tiedonjanon ja halun etsiä samasta aiheesta myös lisää luettavaa.
Karilaan ja Wareliuksen klassikoissa oli mustavalkoista piirroskuvitusta, mutta nykyisin lasten ja nuorten tietokirjan kuvitus on kauttaaltaan näyttävästi neliväristä ja ilmiöitä hyvin havainnollistavaa. Lasten tietokirjan kuvittaminen vaatiikin aivan erityistä paneutumista ja taustatyötä, jolle toivoisin enemmän arvostusta.
Luonnontieteistä on kirjoitettu ylivoimaisesti eniten tietokirjoja lapsille ja nuorille, mutta aiheiden kirjo laajenee jatkuvasti. Eri alojen tutkijat paneutuvat lasten tietokirjoissa myös suppean lukijakunnan arvostamiin aihepiireihin
Lasten ja nuorten tietokirjallisuus on ollut Suomessa hyvässä nosteessa jo useamman vuoden ajan. On aivan oikeutettua puhua uudesta kirjailijoiden ja kuvittajien sukupolvesta, joka on ottanut vastaan haasteen tehdä niin innostavia ja päteviä lasten ja nuorten tietokirjoja, että niistä hyötyvät varsinaisen kohderyhmän lisäksi myös aikuiset.
Kaikki lapset eivät automaattisesti innostu seikkailuista, saduista tai tarinoista. Siksi olisikin tärkeää, että vanhemmat, muut läheiset ja ammattikasvattajat tiedostaisivat jo varhain tiedonnälkäisen lapsen mieltymykset ja hoksaisivat etsiä hänelle sopivaa luettavaa kirjakaupan ja kirjaston tietokirjahyllyistä. Lukutaidon alkuvaiheeseenkin on jo tarjolla helppolukuista tietokirjallisuutta. WSOY:n uusi Tietopalat-sarja on tältä osin tärkeä alueenvaltaus.
Tutkitun tiedon teemavuoden painotukset näkyvät monin tavoin myös Onnimannissa.
Puntarissa arvioiduista uutuuksista löytyy tietoa esimerkiksi punkista, lehmästä ja saimaannorpasta. Kesälomamatkaa voi suunnitella Suomen saariston matkakohteita esittelevän tietokirjan avulla.
Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiivistelmä
Onnimannin uusin numero keskittyy Tutkitun tiedon teemavuoden 2021 kunniaksi lasten ja nuorten tietokirjoihin.
Pääkirjoituksessa Päivi Heikkilä-Halttunen peräänkuuluttaa enemmän arvostusta tietokirjallisuuden kuvittajille. Uusimmat suomalaiset lasten ja nuorten tietokirjat kiinnostavat käsittelytapansa ja visuaalisuutensa takia usein myös aikuista lukijaa. Osa lapsista on jo pienestä pitäen satujen ja tarinoiden sijasta enemmän punnitun tiedon ystäviä.
Ulla Lehtisen haastattelussa tietokirjailijat Laura Ertimo ja Reetta Niemelä sekä kuvittajat Nadja Sarell ja Jussi Kaakinen kertovat ajatuksiaan muun muassa lapsesta tiedon vastaanottajana sekä taustamateriaalin keräämisestä erilaisiin tietokirjahankkeisiinsa.
Mira Piitulainen on tutkinut vuoden 2020 kotimaisen kuvakirjatarjonnan graafisia tehosteita (materiaalivalinnat, esilehdet, taitto ja ulkoasu). Hyvä suunnittelu pidentää aina kirjan elinikää ja lastenkirjassa moniaistisuuden kokemus on erityisen tärkeää. Parhaimmillaan osuvat materiaalivalinnat yhdistettynä tarinaan, kuvaan ja taittoon kohottavat kuvakirjan jopa käytännöllisen taide-esineen asemaan. Viime vuoden kirjoissa oli Piitulaisen havaintojen mukaan paljon herkkiä ja tapettimaisen kauniita esilehtiä, joissa luontoteema näkyi selvästi.
Lastenkirjainstituutin Kirjakori-tilastojen mukaan Suomessa ilmestyi viime vuonna yhteensä 1203 lasten- ja nuortenkirjaa. Kotimaisten kirjojen osuus oli 53 %. Suomeksi käännettiin kirjoja entistä harvemmilta kieliltä.
Antiikin myytit näkyvät edelleen monin tavoin nyky-yhteiskunnassa. Terhi Jälänne-Kupias on haastatellut antiikkiin erikoistunutta suomentajaa Arto Kivimäkeä, joka on tehnyt lapsille mukaelman Homeroksen muinaiskreikkalaisesta Ilias-eepoksesta. Alkuteoksen väkivaltaisuutta on lasten versiossa hieman karsittu. Kivimäki tulkitsee eepoksen kuitenkin pohjavireeltään sodanvastaiseksi.
Anna Pölkin artikkelin aiheena on L. M. Montgomeryn tyttökirjaklassikon Anne of Green Gables (alk. 1908) pastoraalinen luontokuvaus sekä päähenkilön voimakas yhteys luontoon. Pölkki löytää yhteyksiä Ralph Waldo Emersonin antroposentrisesta ajattelusta, jossa luonnon yksi keskeisimpiä tehtäviä on tyydyttää ihmisen ylevin tarve eli halu rakastaa kauneutta. Annalla on erityinen kyky nähdä luonnon kauneus ja iloita siitä.
Kia Raevaara kertoo artikkelissaan keinoista, joilla lasten tietokirjoja voi hyödyntää alakoulussa opetuksen inspiraationa. Lasten tietokirjoista ja kuvakirjoista löytyy paljon teoksia, jotka sopivat eri oppiaineiden opetussuunnitelman sisältöihin.
Puntari-palstan arvioista suurin osa keskittyy uusiin lasten ja nuorten tietokirjoihin.
Summary
This issue of Onnimanni focuses on non-fiction for children and young adults in honour of the Year of research-based knowledge 2021.
In the editorial, Päivi Heikkilä-Halttunen demands more respect for illustrators of non-fiction. The approach and imagery of recent Finnish non-fiction books for young people also attract grown-up readers. In addition, some children are – from a very young age – more attracted to measured facts than fairy tales and fiction.
Ulla Lehtinen has interviewed non-fiction writers Laura Ertimo and Reetta Niemelä, as well as illustrators Nadja Sarell and Jussi Kaakinen. They share their thoughts on e.g. children as receivers of knowledge and reveal how they gather material for various non-fiction projects.
Mira Piitulainen has looked into graphic characteristics – such as choice of materials, endpapers, layout and appearance – of Finnish picturebooks from 2020. Well-planned books live longer and, for a young audience, multi-sensory experiences are especially important. At its best, a picturebook’s material, narrative, imagery and layout come together into a work of art. Piitulainen observes that last year’s picturebooks contained many beautiful, delicately wallpaper-like, nature-themed endpapers.
The Institute’s Kirjakori-statistics show that 1203 books for children and young adults were published in Finland in 2020. Of these, 53% were Finnish originals. Translations into Finnish were made from fewer languages than before.
Ancient myths are still part of contemporary society. Terhi Jälänne-Kupias has interviewed translator Arto Kivimäki, who is specialised in classical antiquity. Kivimäki has adapted Homer’s epic poem The Iliad, originally written in ancient Greek, for children. Kivimäki has toned down the violent contents somewhat, but points out that the undertone of the epic is essentially anti-war.
Anna Pölkki’s article deals with the pastoral depiction of nature, as well as the strong connection between protagonist and nature in L.M. Montgomery’s girls’ classic Anne of Green Gables-series (1908–). Pölkki discovers influences of Ralph Waldo Emerson’s anthropocentric thinking, which perceives nature mainly as a source for the human need and desire for beauty. Anne has a special gift for seeing and enjoying the beauty of nature.
Kia Raevaara’s article presents ways in which non-fiction for children can be used to inspire primary school teaching. Many picturebooks and non-fiction books for children correspond with school subjects within the curriculum.
The Puntari appendix mainly reviews new non-fiction books for young people.
Translation: Maria Lassén-Seger
