Onnimanni 1-2/2018

Sisältö

Juhlasta juhlaan, Tuula Korolainen

Ei-oota, puffeja, mainoksia, Tuula Korolainen & työryhmä

Kuinka lukijoita valmistetaan? Päivi Heikkilä-Halttunen

Olipa seikkailu, Kaisa Laaksonen

Varhaislapsuuden lukuhetket tukevat lukutaitoa, Marja-Kristiina Lerkkanen & työryhmä

Sielunkantaja kesämökin vintillä, Kaisa Lange

Ladulla eteenpäin, Elina Martikainen

Lastenkirjainstituutin arkea, LKI:n henkilökunta

Onko LKI:n hallituksessa topeliaaneja? Tuula Korolainen

Auringon siementen kasvattaja, Päivi Heikkilä-Halttunen

Saako kiltti kiitoksen ja paha palkkansa? Merja Leppälahti

Haavi

Puntari

Onnimanni 2017

Summary

Juhlasta juhlaan

Keväällä 1988 ilmestyi Onnimannin kaksoisnumero, vuoden ainoa lehti. Ja tässä on taas kaksoisnumero, mutta syksyllä tulee lisää. Vuonna 1988 juhlittiin 10-vuotiasta Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituuttia – nyt hurrataan kypsälle keski-ikäiselle, 40-vuotiaalle Lastenkirjainstituutille.

Olen tuntenut näiden kahden juhlanumeron väliset 30 vuotta kirjaimellisesti nahoissani, sillä 1988-lehti oli ensimmäinen, josta olin toimitusvastuussa. Olin jo lähes unohtanut sen, mutta tämä uusi lehti houkutteli tarttumaan myös vanhaan, ja niin aukeni aikaikkuna kolmeen suuntaan: Onnimannin, instituutin ja lastenkirja-alan muutoksiin.

Ulkoisesti vanha ja uusi juhlalehti ovat kuin torpantyttö ja prinsessa. Vanha on pieni ja mustavalkoinen, vihreää väriä vain kannessa – tämä on iso ja tyylikäs ammattilaisten tekemä nelivärilehti. Vanhan ulkoasu on hellyttävän kömpelö:
kannessa on Maria Laukan viivapiirros ja toimittajan tekemässä taitossa aukkoja. Kunnon kirjallisuuslehti on silti oraalla: mukana on trendijuttuja, tutkimusta, nykykirjoja ja klassikkoja – samoja aineksia kuin tässäkin lehdessä, kirja-arvosteluja lukuun ottamatta.

Instituutin 10 vuotta kuvataan 1988-lehdessä Tiedotteen ja Onnimannin katkelmilla, joissa instituutti kasvaa talkootorista kulttuurilaitokseksi: Tilaa on ensin huone ja varasto ja työntekijöitä osa-aikainen toiminnanjohtaja, pian
molempia jo enemmän. Pidetään ensimmäiset näyttelyt ja tutkijakokoukset, tuotetaan ensimmäiset julkaisut. Kaikkea tätä tehdään nytkin, mutta laajemmin, enemmän ulospäin ja usein muiden kanssa, kuten historiantutkijan artikkeli LKI:n viime vuosista kertoo (s. 32–39).

Talouselämässä on kummankin numeron aikana nousukausi. Nyt näyttönä siitä voi pitää LKI:n saamaa apurahaa nettiportaalihankkeseen (s. 58), mutta valtion ja kaupungin avustuksissa nousu ei näy. Vuonna 1988 oli toisin: lehdessä kerrotaan, että vuosina1980–1986 instituutin valtionapu yli nelinkertaistui, 50 000 markasta 225 600 markkaan! Vuoden 1988 lehdessä lastenkirjatarjonta todetaan runsaaksi: vuodessa ilmestyi 200–300 nimekettä. Nyt tulee tuhatkunta kirjaa noin sadalta kustantajalta.

Vuonna 1988 valitetaan käännöskirjojen puutetta, mutta todistetaan fantasian nousua, joka jatkuu yhä. Jotain oli kuitenkin täysin toisin: 30 vuotta sitten lasten todettiin lukevan ja kirjoittavan hyvin – tämän uuden lehden läpi kulkee huolipuhe lasten lukemisesta ja lastenkirjatiedon puutteesta.

On ollut etuoikeus seurata näitä muutoksia lehtiperspektiivistä 30 vuotta, juhlasta juhlaan. Siksi minun on hyvä lopettaa päätoimittajan pestini tähän numeroon. Päivi Heikkilä-Halttunen vastaa uutena päätoimittajana jo syksyn lehdistä. Goodbye siis editointi ja kokonaisvastuu! Welcome kirjoittajan iloinen elämä! Kiitos yhteistyöstä Päivi, LKI:n väki, Onnimannin avustajat ja lukijat!

Visio ei muutu. Vuoden 1988 lehdessä se on Kari Aronpuron lapsirunossa Ihana näky. Näin se loppuu:

”Hänen pitkät vaaleat hiuksensa laskeutuvat
/ hänen olkapäilleen / Hehkulampun
valo taittuu / hänen mustasta kähärästään / Hän
kannattaa kirjaa sylissään / Hänen katseensa liukuu
riviä, riviltä / riville ”

Tuula Korolainen

Tiivistelmä

Lastenkirjainstituutti (LKI) täyttää tänä keväänä 40 vuotta. Tämä kaksoisnumero on juhlalehti.

Tuula Korolainen kertoo pääkirjoituksessa jättävänsä 30 vuoden jälkeen Onnimannin päätoimittajan tehtävän. Uudeksi päätoimittajaksi tulee kesäkuun alusta Päivi Heikkilä-Halttunen.

Tuula Korolainen on työryhmän kanssa tutkinut, mitä suositut suomalaiset aikakauslehdet kirjoittivat lastenkirjallisuudesta syys-joulukuussa 2017. Selvityksen tulos oli masentava. Tutkituissa 17 lehdessä oli joitakin, jotka eivät kirjoittaneet lastenkirjoista kertaakaan. Lopuissa oli vain satunnaisesti pieniä puffeja makasiiniosastoissa, eniten joulun alla. Sekä jutuissa että mainoksissa huomio keskittyi muutamalle bestsellerille.

Päivi Heikkilä-Halttunen tarkastelee artikkelissaan Suomessa meneillään olevia lukemiskampanjoita, joilla pyritään vaikuttamaan lasten heikentyneeseen lukutaitoon ja -motivaatioon. Opetusministerin kokoama lukutaitofoorumi laatii suuntaviivoja tilanteen korjaamiseksi. Heikkilä-Halttunen kertoo mm. kirjastojen, koulujen ja päiväkotien sekä rahastojen ja säätiöiden lukemisprojekteista.  Kaisa Laaksonen raportoi viimevuotisesta Suuri lukuseikkailu -hankkeesta, jossa myös LKI oli järjestäjänä.

Marja-Kristiina Lerkkanen, Jenni Salminen ja Eija Pakarinen kertovat Jyväskylän yliopistossa tehdyistä tutkimuksista, joissa on selvitetty  2–3- ja 6-vuotiaiden lasten kotien lukuympäristön vaikutusta lukuvalmiuksien kehitykseen. Eniten vaikuttaa lapsen itsenäisen ”lukemisen” eli kirjojen ja lehtien katselun useus. Lukutaitoisen lapsen lukutaito kehittyy sitä paremmin mitä enemmän hän lukee ja mitä kiinnostuneempi hän on lukemisesta. Muut yksittäiset tekijät vaikuttavat lukuvalmiuksiin heikommin tai eivät lainkaan.

Kaisa Lange kirjoittaa ääneen lukemisesta ja isovanhempien ja lastenlasten lukuhetkistä. Hän sanoo, että yhdessä lukeminen ei takaa, että lapsista tulee lukijoita, mutta he saavat käsityksen kirjallisuuden merkityksestä  ja oven auki sen maailmaan.

Elina Martikainen kirjoittaa LKI:n historiasta vuosilta 2003–2018: kirjaston ja kuvituskokoelman kehittämisestä, seminaareista ja näyttelyistä, lukemiskampanjoista ja yhteistyöprojekteista. Instituutin henkilökunta on koonnut kuvareportaasin tavallisesta työviikostaan. LKI:n kannatusyhdistyksen hallituksen jäsenet kertovat suhteestaan instituuttiin ja klassikkokirjailija Zachris Topeliukseen, jonka syntymästä on 200 vuotta.

Merja Leppälahti käsittelee artikkelissaan Topeliuksen kolmea satua ja niiden lapsipäähenkilöitä. Sadut Tähtisilmä, Poika joka kuuli äänettömyyden puhuvan ja Suvikylän Syyne ilmestyivät Läsning för barn -kokoelmassa (1865−1896). Leppälahti analysoi palkintoja ja rangaistuksia, joita lapset saavat hyvästä tai huonosta käytöksestä. Pahat kokevat Topeliuksella julmia kohtaloita kuten kansansaduissa; hyville käy hyvin, mutta ei aina niin kuin he itse toivovat. Vaikuttamassa ovat myös Jumalan tahto ja luonto.

Uutisissa kerrotaan mm., että Tuula Korolainen on saanut Tirlittan-palkinnon lasten- ja nuortenkirjailijan työstään. Muita palkintoja ovat saaneet Magdalena Hai satukirjastaan Kurnivamahainen kissa, Karin Erlandsson romaanistaan Pärlfiskaren, Elina Rouhiainen romaanistaan Muistojenlukija ja Leena Parkkinen romaanistaan Pikkuveli ja mainio harharetki.

Summary

This double issue celebrates the 40th anniversary of The Finnish Institute for Children’s Literature. In the editorial, Tuula Korolainen reveals that she will resign as editor of Onnimanni, a position she has held for 30 years. Päivi Heikkilä-Halttunen will be the new editor from June onwards.

Tuula Korolainen and a team has investigated how often children’s books are mentioned in popular Finnish journals during a period from September 1st until the end of December 2017. The result is saddening. Among the 17 journals studied, some did not refer to children’s books at all. Others presented random books in modest advertorials in their supplements, in particular before Christmas. Most coverage concentrated on a few bestsellers.

Päivi Heikkilä-Halttunen comments on contemporary reading campaigns in Finland aimed at developing children’s literacy and interest in reading. The Minister of Education and Culture has initiated a National Literacy Forum that will draft guidelines for how to bring about positive change. Heikkilä-Halttunen also mentions other current projects initiated by libraries, schools, nurseries and foundations. Kaisa Laaksonen reports on last year’s Suuri lukuseikkailu-project, co-organized by the Institute.

Marja-Kristiina Lerkkanen, Jenni Salminen and Eija Pakarinen present their research, carried out at the University of Jyväskylä, on how reading habits at home affect 2-, 3- and 6-year-old children’s reading abilities. Children’s own “reading” – e.g., how often they look at books and magazines – turned out to be the most crucial factor. Having learned to read, children develop their literacy skills and interest in reading the more they read. Other isolated factors have less or no influence at all.

Kaisa Lange writes about reading aloud and grandparents reading for their grandchildren. She concludes that reading together may not necessarily make children active readers, but will give them a sense of the importance of literature and does open doors for them into the world of reading.

Elina Martikainen sums up the Institute’s history from 2003 to 2018 covering the development of the library and the collection of illustrations, seminars and exhibitions, reading campaigns and co-projects. The Institute’s staff reports an ordinary week at work in pictures. Board members describe their relations to the Institute and to Zachris Topelius who was born 200 years ago.

Merja Leppälahti takes a closer look at the child protagonists in three of Zachris Topelius’s fairy tales published in his Läsning för barn (1865−1896). Leppälahti discusses the rewards and punishments each child receives for being good or bad. As in folk tales, those who behave badly suffer a cruel fate. Goodness is rewarded, yet not always in expected ways. God’s will and nature are other prominent features of these fairy tales.

In the news section we learn, e.g. that children’s author Tuula Korolainen has received the Tirlittan Prize. Other award winners are Magdalena Hai’s fantasy novel Kurnivamahainen kissa, Karin Erlandsson’s fantasy novel Pärlfiskaren, Elina Rouhiainen’s urban fantasy novel Muistojenlukija and Leena Parkkinen’s children’s book Pikkuveli ja mainio harharetki.

Translation: Maria Lassén-Seger