Sisällys
Arkisia havaintoja prosenttilukujen takaa, Päivi Heikkilä-Halttunen
Runsas kirjavalikoima innostaa, Lotta-Sofia Aaltonen
”Lukeminen on parasta elämässä”, Elina Martikainen
Elina Kritzokat on eläytyvä kääntäjä, Päivi Heikkilä-Halttunen
Päivähoidon alkaminen jännittää usein myös aikuisia, Mari Taneli
Asiantunteva ja tärkeä, mutta monelle yhä näkymätön, Päivi Nordling
Lastenkirjat ovat pienkustantajalle sydämen asia, Päivi Heikkilä-Halttunen
Lukutikku, Taidetestaajat vie kasiluokkalaiset taiteen äärelle, Joonas Keskinen
Ajankohtaiset teemat painottuvat His Dark Materials -tv-sarjassa, Emma Kaukiainen
Seula
Haavi
Puntari
Summary
Arkisia havaintoja prosenttilukujen takaa
Olen pitkään penännyt monipuolista tutkimusta lasten ja nuorten lukemisesta, ja onneksi sitä juuri nyt tehdään Suomessa todella runsaasti.
Monissa tutkimushankkeissa sekä pienimuotoisemmissa kyselyissä paneudutaan lasten ja nuorten lukemisen ytimeen: otetaan selvää arkisista lukemisen käytänteistä kotona, koulussa ja vapaa-ajalla sekä lukemisen kanssa kilpailevista ajankäytön vaihtoehdoista. Tärkeää on sekin, että selvitetään kirjanhankintakanavia ja kirjaston käyttöä – kuinka yksittäinen kirja ja yksittäinen lukija parhaalla tavalla kohtaisivat toisensa.
Onnimannissa luodataan nyt näitä uusimpia tutkimuksia ja niiden tuloksia.
Lukuklaani-hankkeen koordinaattori Lotta-Sofia Aaltosen artikkeli tuo esiin sen, kuinka koulun monipuolinen kirjakokoelma on oppilaan paras lukemaan innostaja. Toisaalta myös yleisen kirjaston ja koulun yhteistyön toimivuus on yksi lasten ja nuorten lukemisen motivaation tärkeimmistä kivijaloista.
Lastenkirjainstituutin Kiva lukea -kyselyn tuloksia summaa Elina Martikainen. Kyselyssä kävi ilmi muun muassa se, että lapset ja nuoret kaipaavat rauhallista, ulkoisista häiriötekijöistä karsittua lukemisen tilaa. Joutilaisuus on paras kimmoke tarttua kirjaan!
Erityistä huomiota ansaitsee kyselyyn vastanneiden 13–15-vuotiaiden poikien asennoituminen lukemiseen: osa heistä kokee nimittäin lukemisen lapsellisena ja jopa nolona asiana.
Pitäisikö vapaa-ajan lukeminen siis brändätä lasten ja nuorten keskuudessa aivan uudella, tajunnan räjäyttävällä tavalla? Tokkopa sentään.
Itse koen, että lukemaan innostamisessa luettavan sivumäärän rajaaminenkin voisi jo olla yksi tärkeä askel eteenpäin: jospa tuhdin tiiliskivikirjan sijasta luettaisiinkin ytimekäs novelli tai kertomus, ja keskusteltaisiin siitä yhdessä?
Kustannusmaailman uusjaossa lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistuneet pienet kustantamot ovat viime vuosina lisääntyneet. Seitsemän pienen ja yhden keskisuuren kustantajan haastatteluun pohjaava artikkelini pohjustaa osaltaan Lastenkirjainstituutin maaliskuista Kuinka lasten- ja nuortenkirjoja tehdään -koulutusta.
Pienten puolella ollaan myös Mari Tanelin artikkelissa, jossa hän esittelee päiväkodin ja eskarin alkamisesta kertovia uusia kuvakirjoja.
Suomen Kulttuurirahaston Lukuklaani-hankkeessa on parin viime vuoden aikana lahjoitettu ylä- ja alakouluihin uusinta lasten- ja nuortenkirjallisuutta sisältäviä kirjapaketteja. Myös kaikkein pienimpien lukijoiden lukuinnon takaamiseksi olisi tarpeen, että hanke ulotettaisiin vielä päiväkoteihin ja esiopetukseen.
Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiivistelmä
Suomessa tehdään juuri nyt ilahduttavan paljon lasten ja nuorten lukemiseen liittyvää tutkimusta.
Suomen Kulttuurirahaston Lukuklaani-hankkeessa (2017–2019) on lahjoitettu ala- ja yläkouluihin uutta lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Hankkeen tutkimuskoordinaattori Lotta-Sofia Aaltonen tuo artikkelissaan esille, kuinka tärkeä merkitys koulun monipuolisella kirjakokoelmalla on lukemaan innostamisessa. Koulukirjaston ja yleisen kirjaston aktiivinen käyttö edellyttää aina opettajien ja kirjastoammattilaisten yhteistyötä. Aaltonen korostaa, että äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa hyödyttäisiin nykyisin yhteistoiminnallisista menetelmistä, jotka kuitenkin ovat monelle opettajille vielä vieraita.
Toinen Suomen Kulttuurirahaston suurhanke, Taidetestaajat, on esillä Joonas Keskisen artikkelissa. Kaikki Suomen yläkoulujen 8.-luokkalaiset oppilaat ovat saaneet mahdollisuuden kokea kaksi korkeatasoista taide-elämystä (taidenäyttely, konsertti, teatteri- tai muu esitys). Hankkeessa ollaan kiinnostuneita koululaisten aidosta kuuntelemisesta. Palautteen perusteella pyritään kehittämään taidepalveluiden tarjontaa yhteistyössä koulujen kanssa.
Lastenkirjainstituutin Kiva lukea -kyselyssä syksyllä 2019 kartoitettiin eri ikäisten lukijoiden asenteita, mielipiteitä ja mieltymyksiä liittyen vapaa-ajan lukemiseen. Kyselyn tuloksia tiivistävässä Elina Martikaisen artikkelissa tulee ilmi, että joutilaisuus ja hiljaisuus innostavat lapsia ja nuoria kirjojen pariin. Moni 13–15-vuotias poika kokee lukemisen jo lapsellisena. Moni heistä perustelee vähäistä mielenkiintoaan lukemiseen myös kilpailevilla vapaa-ajanviettotavoilla. Kiva lukea -kyselyn tulokset ovat yhteneväisiä viimeisimmän PISA-tutkimuksen tulosten kanssa.
Valtion ulkomaisen kääntäjäpalkinnon saanut Elina Kritzokat pitää kielen rytmiä tärkeänä erityisesti lastenkirjallisuuden kääntämisessä. Päivi Heikkilä-Halttusen haastattelussa suomalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta saksantava Kritzokat kertoo nauttivansa esimerkiksi kääntämiensä Timo Parvelan ja Paula Norosen lastenromaanien anarkiasta ja omintakeisuudesta.
Mari Tanelin artikkelissa paneudutaan uusimpiin kuvakirjoihin, joissa kerrotaan päivähoidon tai esikoulun alkamisesta. Kirjoista löytyy paljon ajankohtaisia, nykylasta puhuttelevia yksityiskohtia. Sen sijaan kuvakirjoissa esitetty ammattikasvattajien sukupuolijakauma ei vastaa todellisuutta: ani harvassa päiväkodissa on työntekijöinä miehiä.
Lastenkirjainstituutin kirjaston käyttäjäkyselyssä kartoitettiin instituutin ja sen kirjaston palveluiden tunnettuutta. Valtakunnallisen erikoiskirjaston monipuoliset palvelut eivät vielä ole kaikkien tiedossa. Verkkoaineiston ja -palveluiden käyttäminen on lisääntynyt. Vain vajaa neljännes kyselyyn vastanneista kertoi asioivansa kirjastossa paikan päällä.
Entistä useampi pienkustantaja on nykyisin kiinnostunut lasten- ja nuortenkirjallisuuden julkaisemisesta. Tämä on parhaimmillaan monipuolistanut valikoimaa, sillä pienemmät toimijat uskaltavat julkaista myös valtavirrasta poikkeavaa ja kokeilevaa kirjallisuutta. Seitsemän pientä ja yksi keskisuuri kustantaja kertovat kokemuksistaan Päivi Heikkilä-Halttusen artikkelissa.
Summary
Today, plenty of research on young people’s reading habits is carried out in Finland.
As a result of the Lukuklaani (“Reading clan”)-project (2017–2019), funded by e.g. the Finnish Cultural Foundation, primary and secondary schools have received new books for children and young adults. Project coordinator Lotta-Sofia Aaltonen stresses in her article the importance of a wide-ranging library collection when encouraging pupils to read. Active use of school libraries and public libraries rests on teachers and professionals co-operating. Aaltonen emphasises that today there are numerous methods available when teaching first language skills and literature, which are still unknown to many teachers.
Another large project funded by the Finnish Cultural Foundation called Taidetestaajat (“Art Testers”) is presented in Joonas Keskinen’s article. All Finnish eighth-graders have been offered two high-quality art experiences (such as art exhibitions, concerts, plays or performances). The project truly listens to the pupils and develops the range of art experiences offered based on their feedback and in collaboration with schools.
The Institute’s “Kiva lukea” -survey carried out in autumn 2019 maps young readers’ attitudes to, opinions on, and preferences for spare time reading. In her article, Elina Martikainen presents the results of the survey concluding that idleness and silence motivate young people to read books. Many 13 to 15-year-old boys find reading the be childish. Many of them say that their lack of interest in reading results from competing spare time hobbies. The results of the Institute’s survey are in line with the results of the latest PISA- survey.
According to Elina Kritzokat, who has received the Finnish State Award for Foreign Translators, language rhythm is essential especially when translating children’s books. Päivi Heikkilä-Halttunen has interviewed Kritzokat, who translates Finnish youth literature into German and enjoys translating Timo Parvela’s and Paula Noronen’s anarchistic and singular children’s books.
Mari Taneli’s article digs into recent picturebooks about beginning day care or preschool. The books are filled with timely details that speak to children today. Still, the picturebooks portray surprisingly many male kindergarten staff members given how few men, in fact, work in Finnish kindergartens.
A survey, carried out by the Institute’s library, shows that the varied services provided by the Institute are not that well-known. Whereas the use of materials and services available online have increased, only about a third of those who answered the survey have used the library services on the spot.
Today, more small publishers than ever want to publish books for young people. At best, this extended interest can broaden the range of books on offer since smaller agents dare publish also experimental and non-mainstream literature. Seven small and one medium-sized publisher share their experiences with Päivi Heikkilä-Halttunen.
Translation: Maria Lassén-Seger
