Sisältö
Tarinoiden puisto lumosi
Sisko Ylimartimo: Synkronismia ja monikuvaisuutta
Pirjo Suvilehto: Vauvan tuhat taitoa
Juri Nurmelin: Erkki Rekimies, lännenromaanin taitaja
Markus Brummer-Korvenkontio: Kissamatkaa eteenpäin
Lukutikku
Seula
Puntari
Onnimanni 2014
Pääkirjoitus: Lastenkirja tekee hyvää
Taloudellisen laskusuhdanteen aika on yllättäen poikinut kulttuurin kentälle monia kampanjoita, vetoomuksia ja kannanottoja, joissa lastenkirjallisuus ja lapsille lukeminen on keskiössä. Ilahduttavinta niissä on ollut se, että miehiäkin haastetaan sitoutumaan lastenkirjallisuuden lukemiseen kotona ja kodin ulkopuolella.
Lastenkirjataloa Helsinkiin kaavailevan Pro lastenkirjallisuus – Pro barnlitteraturen
-yhdistyksen organisoima Tarinoiden puisto löi varmasti ällikällä ennakko-odotukset. Helsingin kaupungintalon Virka Galleriaan pystytettyyn kuvitusnäyttelyyn sekä kaikille avoimiin työpajoihin ja oheistapahtumiin tutustui kolmen kuukauden aikana ennätykselliset 54 000 kävijää. Näyttelyn valvonta ja opastus toteutettiin talkoolaisten voimin, kuten myös valtaosa tapahtuman suunnittelusta ja toteutuksesta.
Yksi Tarinoiden puiston pääorganisaattoreista, tulisieluinen Maija Karjalainen, 80, oli Virkagalleriassa lähes päivittäin oppaana ja auttavana kätenä. Hän havainnoi kiinnostuneena lukuisten lapsiperheiden vierailuja puistossa: Pikkulasten äidit viihtyivät puistossa isompina ryhminä ja keskenään rupatellen, kun taas isät kävivät siellä lastensa kanssa omin päin, ja monet useaan kertaan. Isät myös lukivat antaumuksella lapsilleen tarjolla olevia kirjoja ja viihtyivät silmin nähden.
Sanomalehtien liitto ja Suomen kustannusyhdistys julkistivat isille viime syksynä kilpailun, jossa etsittiin perusteluita sille, miksi isät lukevat lapsilleen. Voittajaksi seuloutui Nokialla asuvan Juha Lappalaisen sydämeen käypä perustelu: ”Lapseni, minä luen sinulle, koska rakastan sinua”.
Kehotus lukea lapsille on annettu äskettäin myös valtakunnan ylimmältä taholta. Kirjailija Laila Hirvisaaren ideoiman ja monen kirja- ja kulttuurialan toimijan organisoiman Kirjan vuoden alkajaisiksi tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio julkaisivat vetoomuksen, jolla haastetaan kaikki suomalaiset antamaan lapselle lukuaikaa ja kannustamaan lasta kirjojen pariin.
Eri puolilla näkyy jo merkkejä siitä, että sekä aikuiset että lapset oireilevat eri tavoin mobiililaitteiden ja internetin jatkuvan kuva- ja tekstivirran takia. Tänä vuonna päättyy Opetusministeriön rahoittama kolmivuotinen Lukuinto-hanke, joka on pyrkinyt muun muassa vakiinnuttamaan koulun ja kirjaston yhteistyötä lasten ja nuorten lukemisen edistämiseksi. Toivoa sopii, että aivan konkreettisesti lukuinnostusta levittänyt valtakunnallinen projekti saa jonkinlaista jatkuvuutta myös hankkeen päättymisen jälkeen.
Juuri nyt olisi oiva tilaisuus käynnistää mittava lasten ja nuorten lukemistutkimus, joka kattaisi perheiden lukemistottumukset vauvaiästä myöhäiseen nuoruuteen asti. PISA-tutkimusten tuloksiin ei enää Suomessakaan kannata tuudittautua.
Päivi Heikkilä-Halttunen
Tiivistelmä
Päivi Heikkilä-Halttunen kirjoittaa pääkirjoituksessa Suomessa meneillään olevista lastenkirjallisuuteen ja lasten lukemiseen keskittyvistä kampanjoista. Hän ehdottaa myös tutkimuksen tekemistä nykylasten ja -nuorten lukemisesta.
Kuvakooste kertoo Helsingissä pidetystä suuresta lastenkirjallisuustapahtumasta Tarinoiden puistosta (Story Garden), joka keräsi kolmessa kuukaudessa 54 000 kävijää.
Suomen kansalliseepos Kalevala täyttää tänä vuonna 180 vuotta. Merkkivuoteen liittyen Sisko Ylimartimo esittelee englanninkielisiä lasten Kalevala-versioita, erityisesti USA:ssa vuonna 1923 ilmestynyttä Jay van Everenin kuvittamaa teosta The Wizard of the North: A Tale from the Land of Heroes. Kuvituksessaan van Everen pyrki tekemään tutuksi lukijoille outoa mytologiaa. Hänen töissään näkyy vaikutteita synkronismista ja intiaanien taiteesta sekä piirteitä myös art decosta ja symbolismista. Kuvitus on dekoratiivista ja monikuvaista ja väri luo muotoa. Ylimartimon mielestä van Everen ei ole vain moderni vaan postmoderni kuvittaja.
Pirjo Suvilehto kirjoittaa suomalaisista vauvojen ensikirjoista. Muutama ensikirja ilmestyi jo 1950-luvulla, mutta ne vakiintuivat 1980-luvulla, kun neuvolajärjestelmä alkoi lahjoittaa lapsiperheisiin äitiyspakkauksen mukana myös ensikirjan. Yleensä ensikirjat kertovat lapsen kokemusmaailmasta myönteiseen sävyyn. Joissakin on pienelle sopiva tarina ja joissakin jonkinlainen opetus. Eri vuosikymmenien kirjoissa on sisältöeroja, ja useimmiten ne kertovat siitä, mitä lapsen halutaan omaksuvan.
2000-luvulta lähtien ensikirjojen taustalta löytyy myös lapsen kehityksen asiaintuntijoita, kun halutaan opastaa vanhempia ja lapsia läheisyyteen. Eri vuosikymmeninä ilmestyneet ensikirjat hahmottavat aikansa ajatuksia ja ideologisia virtauksia. Viime vuosikymmenien kasvatusohjeissa korostuu pedagogis-psykologinen orientaatio.
Villin lännen kirjoja pidetään kaavamaisena viihteenä. Juri Nummelin kirjoittaa suomalaisen Erkki Rekimiehen lännenromaaneista, jotka oman aikanaan erottuivat vakavuudellaan ja taiteellisuudellaan. Hopeakynsi (1968) ja Näkymätön intiaani (1972) olivat uuden aikakauden kirjoja, joissa intiaaneista ja muista perinteisistä aiheista kirjoitettiin realistisesti. Romaaneissa on myös modernistisia piirteitä: Rekimies rakentaa teoksensa paikoitellen fragmentaarisesti takaumien varaan, yksiselitteistä päähenkilöä ei ole, ja ajan käsittely on nykyaikaista.
Markus Brummer-Korvenkontio kommentoi bibliofiilisessä kirjoituksessaan Niklas Bengtsonin artikkelia Onnimannissa 4 / 2014. Hän kertoo Ivar Aroseniuksen Kissamatka-teoksen vaiheista Suomessa ja erityisesti Toivo (Topi) Vikstedtin kuvittamasta mukaelmasta Liisan ja kissan ihmeellinen matka (1919). Lisäksi hän esittelee muita ruotsalaiskuvakirjojen suomalaismukaelmia.
Uutisissa kerrotaan mm., että Topelius-palkinnon on saanut Kalle Veirton nuortenromaani Säbätalvi (Karisto 2014) ja Arvid Lydecken -palkinnon.Tittamari Marttisen lastenromaani Ikioma perheeni (Pieni Karhu 2014). Lastenkirjallisuuden kirjapöllö -palkinnon on saanut Ansu Kivekkään varhaisnuortenromaani Päin Porkkalaa (Tammi 2008); palkinto myönnetään yli 5 vuotta aiemmin ilmestyneelle kirjalle, jonka toivotaan löytävän uusia lukijoita.
Vuoden 2014 lastenlevyksi on valittu Muumiperheen lauluretki (Tammi 2014). Tove Janssonin Muumilaakson asukkaista kertovat runot on kirjoittanut Hannele Huovi ja säveltänyt Soili Perkiö.
Summary
In the editorial Päivi Heikkilä-Halttunen writes about current Finnish campaigns for children’s books and reading. She also voices a need for research on contemporary children’s and teenagers’ reading habits.
There is a compilation of pictures from the children’s literature event Tarinoiden puisto (Story Garden) in Helsinki, which attracted 54 000 visitors over a period of three months.
This year the Finnish national epic Kalevala celebrates its 180th anniversary. To mark the occasion, Sisko Ylimartimo presents children’s versions of Kalevala in English, especially Jay van Everen’s illustrated work The Wizard of the North: A Tale from the Land of Heroes which was published in 1923 in the United States. With his pictures, van Everen tries to make the strange mythology familiar to his readers. His work is influenced by synchronism and Native American art, as well as art deco and symbolism. The illustrations are decorative and the shapes colourful. According to Ylimartimo, van Everen is not only a modern but a postmodern illustrator.
Pirjo Suvilehto writes about Finnish books for babies. Such books appeared already in the 1950s, but became more common in the 1980s when child welfare clinics began to include a book in the maternity pack donated to all families with new-born children. The baby books tend to centre on the small child’s everyday experiences in a gentle manner. Some include entertaining stories suitable for toddlers, others aim to teach. Books from different decades differ in contents. Mostly, they relate matters which the child is supposed to adopt. Since the beginning of the 2000s, Finnish books for babies have been influenced by experts on child development in order to enhance closeness between parent and child. Baby books from different decades mirror current ideas and ideological trends. During the last decades, an educational-psychological approach has been prevalent.
Books about the Wild West are often regarded as stereotypical and entertaining. Juri Nummelin presents the Finnish author Erkki Rekimies’s western novels, which stood out in their day as serious and artistic. Hopeakynsi (1968) and Näkymätön intiaani (1972) were books for a new era and they depict Native Americans and other traditional subject matter realistically. The novels also have modernist features such as fragmentary flashbacks, no unequivocal protagonists, and a modern treatment of time.
In his bibliophilic piece, Markus Brummer-Korvenkontio comments on Niklas Bengtson’s article in Onnimanni 4 / 2014. Brummer-Korvenkontio writes about the impact of Ivar Arosenius’s picturebook Kissamatka in Finland, especially Toivo (Topi) Vikstedt’s illustrated adaptation called Liisan ja kissan ihmeellinen matka (1919). He also presents other Finnish adaptations of Swedish picturebooks.
In the news section we learn that Kalle Veirto has received the Topelius Prize for his young adult novel Säbätalvi (Karisto 2014) whereas Tittamari Marttinen has been awarded the Arvid Lydecken Prize for her children’s novel Ikioma perheeni (Pieni Karhu 2014). The Kirjapöllö Children’s Book Award 2014 has been given to Ansu Kivekäs’s novel for preteens Päin Porkkalaa (Tammi 2008). The award was given to a book published five years ago hoping that it will attract new readers.
Muumiperheen lauluretki (Tammi 2014) is the children’s music CD of 2014. Hannele Huovi has written the poems about the inhabitants in Tove Jansson’s Moomin valley and Soili Perkiö has set them to music.
