Kuva: Nina Kaverinen.
Lue Punni-palkinnonsaajien haastattelu.
Katso Maria Lassilan videotervehdys.
Katso Maria Viljan videotervehdys.
Rohkea esikoiskirja tarttuu harvoin lastenkirjallisuudessa käsiteltyyn aiheeseen, läheisen itsemurhaan
Punni-kirjallisuuspalkinto jaetaan Maria Lassilan ja Maria Viljan esikoisteokselle Eeva ja Harmaakaapu (Karisto 2020). Palkinnon arvo on 600 €. Maria Lassila on tamperelainen suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja ja Viita-akatemiassa opiskellut kirjoittaja. Maria Vilja on helsinkiläinen kuvittaja, joka tekee kuvituksia erityisesti lehtiin, kirjoihin ja verkkojulkaisuihin.
Eeva ja Harmaakaapu on rohkea ja tärkeä avaus. Kirja tarttuu rohkeasti hyvin harvoin lastenkirjallisuudessa käsiteltyyn aiheeseen, läheisen itsemurhaan. Kirja lisää ymmärrystä vaikeasta ja herkästä aiheesta, joka koskettaa tuhansia perheenjäseniä ja läheisiä.
Eevan Oskari-eno on tehnyt itsemurhan. Omassa surussaan vanhemmat eivät osaa kohdata Eevan tunteita ja puhua asiasta. Eeva kokee jäävänsä kysymystensä kanssa yksin. Niinpä kotiin muuttaa harmaakaapu, joka hiippailee talossa öisin. Vanhemmat havahtuvat lapsen suruun ja kysymyksiin, kun tarkkavaistoinen opettaja huomaa Eevan hädän. Kirja painottaa lapsen ja aikuisen avoimen vuorovaikutuksen merkitystä vaikeissakin asioissa. Lapselle voi puhua kuolemasta rehellisesti ja samalla lapsentasoisesti.
Palkinnon lisäksi jaetaan kolme kunniamainintaa. Kunniamaininnan saavat Elina Kilkun nuortenkirja Ihana tyttö (Bazar 2020), Reetta Niemelän ja Sanna Pelliccionin tietokirja Älä vihaa minua (Karisto 2020) sekä Miikka Pörstin ja Anne Vaskon kuvakirja Gorilla (S&S 2020).
Lastenkirjainstituutin Punni-palkinto jaetaan kotimaiselle lasten- tai nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Kirsi Kunnaksen Punni on hauska ja viisas kertomus erilaisuuden hyväksymisestä (Tiitiäisen tarinoita, WSOY 1957). Punni-jänis on toisenlainen kuin muut, joiden mielestä Punnin kaltaista ei voi ollakaan.
Palkintoraadin asiantuntijajäseninä toimivat kirjastopalvelupäällikkö Jarna Hara ja Celian suunnittelija, lasten- ja nuortenkirjallisuuden kokoelmavastaava Marjo Kauttonen. Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistyksen jäsenedustajana toimi luokanopettaja, lastenkirjabloggari Kia Raevaara. Lisäksi raadissa oli mukana yhdeksäsluokkalainen nuorisojäsen Helmi Pellikka. Raadin puheenjohtajana toimi Lastenkirjainstituutin Lukemo-sivuston tiedottaja Lotta Luukila.
Palkintoperustelut
Maria Lassila ja Maria Vilja – Eeva ja Harmaakaapu. Karisto.
Ekaluokkalaisen Eevan Oskari-eno on tehnyt itsemurhan. Omassa surussaan vanhemmat eivät osaa kohdata Eevan tunteita ja puhua asiasta. Sureva äiti tuntuu etäiseltä ja pikkuveli Aatoksen ilo taas vieraalta. Eeva kokee jäävänsä kysymystensä kanssa yksin. Kotiin muuttaa harmaakaapu, joka hiippailee talossa öisin. Kun opettaja huomaa Eevan hädän, vanhemmat havahtuvat lapsen suruun ja kysymyksiin.
Maria Lassilan ja Maria Viljan esikoisteos Eeva ja Harmaakaapu (Karisto 2020) on rohkea ja tärkeä avaus. Kirja asettuu osaksi kuolemaa käsittelevien lastenkirjojen perinnettä, mutta tarttuu siinä rohkeasti hyvin harvoin käsiteltyyn aiheeseen, läheisen itsemurhaan. Kirja lisää ymmärrystä vaikeasta ja herkästä aiheesta, joka koskettaa tuhansia perheenjäseniä ja läheisiä.
Kokonaisuutena Lassilan ja Viljan teos on tasapainoinen ja vaikuttava. Kuvitus ja teksti tukevat toisiaan. Herkkävireinen tunnelma on vangittu sekä kuvan että tekstin tasolla. Kaunis ja oivaltava teksti tavoittaa hienosti lapsen kokemuksen – hämmennyksen ja surun. Lassilan käyttämät kielikuvat tuovat konkretiaa monimutkaisille tunteille. Maria Viljan hennoilla pastellisävyillä tehostettu mustavalkokuvitus havainnollistaa tunnetiloja ja erityisesti surun kokemusta sekä henkistä välimatkaa Eevan ja muiden perheenjäsenten välillä. Surevaa äitiä ja Eevaa erottavat erilaiset elementit – pöytä ja olohuoneen matto. Eevan pieni hahmo kuvataan tähyilemässä kaukana ovensuulta iloisesti kylpevää pikkuveljeään, jonka ilo läiskyy yli kuvan etualalla. Harmaat pilvet kulkevat surevien mukana. Kun suru helpottaa, pilvetkin väistyvät.
Kirjassa Eevan opettaja esitetään kirjassa välittävänä ja tarkkavaistoisena aikuisena, jonka ansiosta vaikea tilanne lähtee purkautumaan. Tarina tuo hienosti esille opettajien tärkeyden ja sen, että olennainen apu voi tulla myös kodin ulkopuolelta. Kirja ei moralisoi tai syyttele, vaan osoittaa lapsen ja aikuisen avoimen vuorovaikutuksen merkityksen vaikeissakin asioissa. Lapselle voi puhua kuolemasta rehellisesti ja samalla lapsentasoisesti. Eeva ja Harmaakaapu tarjoaakin mahdollisuuden yhteiselle lukukokemukselle ja keskustelulle. Vaativasta aiheestaan huolimatta kirjassa on valtavasti lohtua ja toivoa.
Kunniamaininnat
Reetta Niemelä ja Sanna Pelliccioni: Älä vihaa minua. Karisto.
Reetta Niemelän ja Sanna Pelliccionin poikkeuksellinen tietokirja Älä vihaa minua (Karisto 2020) antaa puheenvuoron kiistellyille lajeille. Rohkea teos antaa äänen pelätyille ja jopa vihatuille lajeille. Muun muassa susi, kyy, punkki ja supikoira kuvaavat, miltä ihmisten negatiiviset asenteet tuntuvat. Kirjemuotoon kirjoitettu kirja vähentää vastakkainasettelua ja ylistää luonnon monimuotoisuutta. Kirjan kirjemuotoinen teksti on ajatuksia herättävä ja empatiaa kasvattava. Se kyseenalaistaa lajikohtaisia asenteita ja kannustaa pohtimaan syitä vihan ja pelon tunteille. Sanna Pelliccionin hienovarainen kuvitus tavoittaa eläinlajien moninaisuuden ja herkkyyden.
Elina Kilkku: Ihana tyttö. Bazar.
Elina Kilkun Ihana tyttö (Bazar 2020) on puhutteleva ja moniulotteinen nuortenkirja vallasta ja haavoittuvuudesta. Kirja kertoo yhdeksäsluokkalaisesta Reetasta, joka pääsee teatterin lukiolaisille suunnattuun musikaaliin näyttelemään pääroolia. Yksinäinen Reetta tuntee vihdoin kuuluvansa johonkin. Hän ihailee musikaalin ammattilaisohjaajaa Jarmoa ja haluaa tehdä tähän vaikutuksen. Nelikymppisen Jarmon ja Reetan välille kehittyykin pikku hiljaa suhde, jossa toisella osapuolella on kaikki valta ja toisella ei ole todellista mahdollisuutta kieltäytyä. Teatterimaailman väärinkäytöksiä ja seksuaalista hyväksikäyttöä rohkeasti kuvaava teos asettuu tärkeäksi osaksi Metoo-keskustelua. Kirjan rakennetta rikkova loppuratkaisu pysäyttää ajattelemaan.
Miikka Pörsti ja Anne Vasko: Gorilla. S&S.
Miikka Pörstin ja Anne Vaskon kuvakirja kertoo Einosta, jolla on erityisominaisuus. Hän menee helposti palasiksi suurten tunteiden äärellä. Monitulkintainen kuvakirja erikoisherkästä lapsesta on hieno lisä tunnetaitoja käsittelevien kirjojen joukkoon. Erityisherkkyys on lastenkirjojen aiheena harvinainen ja on tärkeää, että sitä käsitellään.
Kirjan kuvitus on kokeilevaa, värikästä ja rohkean liioittelevaa. Vertauskuva hajoamisesta vaikeiden tunteiden edessä konkretisoituu kuvituksen tasolla. Gorillan hahmon kautta kirjassa tehdään näkyväksi kiusaaminen ja se, että kiusatun lisäksi kiusaajakin voi olla “palasina”. Kirjassa korostuu anteeksiannon ja ymmärtämisen merkitys. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä, eikä herkkyyttä tarvitse piilottaa.
