Eveliina Talvitien esikoislastenkirja Ai niin, minä olen muuten Lee (Enostone 2023) tutustuttaa lukijan vähitellen alakouluikäiseen lapseen, joka kertoo arjestaan ja ajatuksistaan. Erityisominaisuudet ja luonteenpiirteet ovat Leelle itselleen rikkaus, vaikka hän tiedostaakin olevansa monen koulukaverin mielestä vähän omituinen. Eveliina Talvitien teksti antaa tilaa Jani Ikosen Leen mielenliikkeitä mukailevalle kuvitukselle, joka samanaikaisesti rönsyää ja myötäelää, dokumentoi ja liioittelee.
Tässä lastenkirjassa erityisyyttä ei kuitenkaan korosteta tai kuvata lapsen arkea hankaloittavana asiana. Lee on kehittänyt myös omia selviytymiskeinoja häntä hämmentäviin sosiaalisiin ja hälyisiin tilanteisiin.
Palkinnon lisäksi raati jakaa neljä kunniamainintaa. Kunniamaininnan saavat Martina Moliis-Mellbergin ja Sanna Manderin riimitetty kuvatarina I mitt lilla huvud. Rimliga och orimliga rim (Schildts & Söderströms), Miila Westinin lapsille suunnattu sarjakuvaromaani Myyttiset 1: Loputon talvi (S&S), Andreas Koiviston ja Tom Björklundin kaksikielinen lasten ja nuorten tietokirja Ikikallion tarinoita – Mammuteista meidän aikaamme / Urbergets berättelser – Från mammutar till vår tid (Aviador) sekä Tittamari Marttisen nuorille suunnattu säeromaani Tähdet syntyvät sattumalta (Kvaliti).
Punni-kirjallisuuspalkinto jaetaan kotimaiselle lasten- tai nuortenkirjan tekijälle esikoisteoksesta tai rohkeasta avauksesta lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Kirsi Kunnaksen Punni on hauska ja viisas kertomus erilaisuuden hyväksymisestä (Tiitiäisen tarinoita, WSOY 1957). Punni-jänis on toisenlainen kuin muut, joiden mielestä Punnin kaltaista ei voi ollakaan.
Palkintoraadin asiantuntijajäseninä olivat luokanopettaja Matias Laivamaa ja kirjastopalvelujohtaja Niina Salmenkangas. Kannatusyhdistyksen jäsenedustajana raadissa toimi Merja Marjamäki ja nuorisojäsenenä Ramona Kaapu. Raadin puheenjohtaja on Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehden päätoimittaja Päivi Heikkilä-Halttunen.
Palkintoperustelut
Eveliina Talvitie & Jani Ikonen: Ai niin, minä olen muuten Lee. Enostone 2023.
Ai niin, minä olen muuten Lee tutustuttaa lukijan vähitellen alakouluikäiseen lapseen, joka kertoo arjestaan ja ajatuksistaan. Erityisominaisuudet ja luonteenpiirteet ovat Leelle itselleen rikkaus, vaikka hän tiedostaakin olevansa monen koulukaverin mielestä vähän omituinen.
Tässä lastenkirjassa erityisyyttä ei kuitenkaan korosteta tai kuvata lapsen arkea hankaloittavana asiana. Lee on kehittänyt myös omia selviytymiskeinoja häntä hämmentäviin sosiaalisiin ja hälyisiin tilanteisiin.
Leen ja hänen isänsä pienperhettä kuvataan luontevasti. Vaikka isälläkin on omat haasteensa, niin arjen peruspalikat pysyvät silti kasassa ja Lee pitää säännöllisesti yhteyttä Intiassa asuvaan äitiinsä. Lee tekee jatkuvasti havaintoja ympäristöstään ja sanoittaa tuntemuksiaan raikkaasti ja samastuttavasti.
Eveliina Talvitien teksti antaa tilaa Jani Ikosen Leen mielenliikkeitä mukailevalle kuvitukselle, joka samanaikaisesti rönsyää ja myötäelää, dokumentoi ja liioittelee. Leen ja hänen uuden ystävänsä Liin seikkailuille on luvassa myös jatkoa.
Toimittaja ja kirjailija Eveliina Talvitie on kirjoittanut aiemmin romaaneja, elämäkertoja ja tietokirjoja aikuisille. Ai niin, minä olen muuten Lee on hänen ensimmäinen lastenkirjansa.
Punni-kunniamaininnat
Martina Moliis-Mellberg & Sanna Mander: I mitt lilla huvud. Rimliga och orimliga rim. Schildts & Söderströms 2023.
I mitt lilla huvud. Rimliga och orimliga rim on omintakeinen riimitetty kuvakirjatarina, joka innostaa lasta tarkkailemaan lähiympäristössä kohtaamaansa kieltä aivan erityisellä intensiteetillä. Runokuvakirja luottaa vanhasta lastenlyriikasta tuttuun perinteiseen loppusoinnulliseen riimittelyyn, mutta lopputulos on moderni ja kerronta tempaa lukijan mukaansa.
Isosisko ja pikkuveli kulkevat läpi kaupungin ja pohtivat samalla sanojen merkitystä. Kirja tukee kielitietoista ajattelua tavalla, joka inspiroi eri ikäisiä lapsia käyttämään kieltä rohkeasti oman ajattelun ja kuvittelun apuna. Sanna Manderin värikylläinen, energinen kuvitus taittuu dynaamisesti aukeamille; siinä on päättäväinen, eteenpäin kiirehtivä tunnelma.
Raadille lähetettiin ainoastaan ruotsinkielinen alkuteos, mutta tässä yhteydessä on syytä kehua myös Henriikka Tavin samanaikaisesti alkuteoksen kanssa julkaistua suomennosta Pieni runomieli. Päättömiä riimejä.
Martina Moliis-Mellberg on suomenruotsalainen runoilija, esseisti ja elokuvakriitikko. I mitt lilla huvud. Rimliga och orimliga rim on hänen ensimmäinen lastenkirjansa.
Miila Westin: Myyttiset 1: Loputon talvi.
Kotimainen alakouluikäisille suunnattu sarjakuvaromaani on harvinaista herkkua. Miila Westin on luonut kiehtovan miljöön ja seikkailupeliä muistuttavan tarinan, jossa Eevi-tyttö kohtaa itämerensuomalaisista myyteistä tuttuja luonnonhenkiä. Yhdessä niiden kanssa tyttö selvittää, miksi kesäntulo on viivästynyt. Sujuvan ja jännittävän juonen lomassa työstetään luontevasti ilmastonmuutosta, ihmisen luontosuhdetta ja isoisänsä äskettäin menettäneen lapsen surua. Voisiko Eevi hakea isoisän vielä takaisin Tuonelasta?
Kirjan lopusta löytyy erillinen tietopaketti itämerensuomalaisista myyteistä. Westin on aiemmin kuvittanut lasten- ja varhaisnuortenkirjoja. Loputon talvi on hänen ensimmäinen oma lastenkirjansa. Hieman yli satasivuinen sarjakuvaromaani mieleenpainuvine hahmoineen ja suurine tarinalinjastoineen on varmasti ollut Westinille iso urakka. Seikkailu jatkuu jo tänä keväänä kakkososalla Vaarallinen uni.
Andreas Koivisto & Tom Björklund: Ikikallion tarinoita. Mammuteista meidän aikaamme / Urbergets berättelser. Från mammutar till vår tid. Aviador 2023.
Ikikallion tarinoita / Urbergets berättelser on kunnianhimoisesti toteutettu kaksikielinen lasten ja nuorten tietokirja, joka hyödyntää tarinallisuutta rohkeasti. Yli neljän miljoonan vuoden tapahtumat jääkaudelta nykypäivään sijoittuvat nykyisen Vantaan Stenkullan kalliolle, joka on myös teoksen omalaatuinen, mutta uskottava kertoja.
Andreas Koivisto taustoittaa arkeologiaa asiantuntevasti. Monessa lasten tietokirjassa lukija uupuu faktavyöryn alle, mutta Koivisto keventää tiedon omaksumista taitavasti tarinallisilla elementeillä. Jokaiseen aikakauteen liittyy faktalaatikko, josta lukija voi halutessaan täydentää tietämystään. Arkeologin työtä verrataan oivaltavasti palapelin kokoamiseen, sillä tieto muinaishistoriasta täydentyy vähitellen.
Tom Björklundin fotorealistisen tarkat digimaalaukset vievät lukijan elämykselliselle aikamatkalle. Eri aikakausien lapset katsovat intensiivisesti suoraan kirjan lukijaan. Kuvitus on osin erilainen kääntökirjan molemmilla puolilla, joten aiheesta kiinnostunut altistuu kuin huomaamattaan myös toiselle viralliselle kielelle.
Ikikallion tarinoita / Urbergets berättelser on museotyössä kouliintuneen tekijäkaksikon ensimmäinen tietokirja lapsille. Raati haluaa kiittää myös kustantajaa siitä, että se on valinnut kirjan kustannusohjelmaansa ja kiinnittänyt erityistä huomiota teoksen viimeisteltyyn ulkoasuun.
Tittamari Marttinen: Tähdet syntyvät sattumalta. Kvaliti 2023.
Säeromaanien kotimainen tarjonta on ilahduttavasti lisääntynyt viime vuosina. Lasten- ja nuortenkirjailijana pitkän ja monipuolisen uran tehneen Tittamari Marttisen ensimmäinen säeromaani Tähdet syntyvät sattumalta hyödyntää säeromaanin mahdollisuuksia kuvata kipeitäkin asioita siten, että lukijalle jää rivien väliin riittävästi ajatustilaa. Romaanin keskushenkilö Aniko on jo aikuisuuden kynnyksellä. Hän on keskeyttänyt ammatilliset opinnot ja on töissä kaupan kassana. Säeromaanin keskeiseksi teemaksi nousee itsensä määrittäminen, niin seksuaalisen identiteetin, ystävyyden kuin perhesuhteidenkin kautta.
Marttinen tavoittaa Anikon työn ja vakiintuneen seurustelusuhteen kuvaukseen sävyjä, jotka ovat olleet kotimaisissa nuortenkirjoissa harvinaisia. Spontaani etäsuhde Morganiin tuntuu aluksi huumaavalta, mutta muuttuu ensitapaamisen jälkeen ahdistavaksi ja traumatisoi Anikon. Psyykkistä ja fyysistä väkivaltaa ei vähätellä, sillä Aniko tekee pahoinpitelystä ilmoituksen poliisille.
Säeromaanissa on hyvä rytmi: välillä sen tavoitteena on rauhoittaa lukijaa keskushenkilön ahdingon tai epätietoisuuden hetkinä ja toisinaan taas virittää jännitettä ja käännekohtia. Typografisia keinoja käytetään säeromaanissa kekseliäästi.
